Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes moittii hallituksen EU-politiikkaa liiasta myöntyväisyyslinjasta ja ahtaasta Suomi-näkökulmasta. Siimes vaatii, että nurkkapatriotismi ja kansallinen etu jätetään vähemmälle. Päällimmäiseksi on nostettava eurooppalainen näkökulma. Siihen on vaikutettava ajoissa.
"Me mietimme koko ajan Eurooppa-politiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa kauhean ahtaasti vain Suomen omien ratkaisujen näkökulmasta ja jätämme paitsi keskustelematta myös käyttämättä valtaa siinä, mitä Euroopalle tapahtuu ja mitä eri asiat eurooppalaisesta näkökulmasta vaikuttavat", Siimes harmittelee.
Eri pöydän asioita
Huolestuttavana Siimes pitää sitä, että EU-keskustelu on mennyt nyt henkilökeskusteluksi ja ja kinaksi siitä, kuka on sopivin ehdokas EU-komission puheenjohtajaksi. Siimes vaatii katseen kohdistamista perustuslakiuudistuksen sisältöön.
"Varmasti Paavo Lipponen (sd.) on ihan varteenotettava ehdokas, mutta ei pidä tehdä sisällöllisiä kompromisseja Eurooppa-politiikassa sen takia, että yritetään ajaa jotain ihmistä johonkin tehtävään. Nämä projektit täytyy pitää täysin eri pöydillä", Siimes korostaa. Ei myöskään saa olla sokea sille, että puoluepolitiikka vaikuttaa henkilövalinnoissa, Siimes varoittaa.
Hän lisää, ettei toivo uutta "pääministerivaalikeskustelua" EU-asioihin. "Jos oikeasti halutaan vaikuttaa siihen, mitä EU:ssa tapahtuu, pitää puhua asioiden sisällöstä."
Eurooppalainen reaalipolitiikka on Siimeksen mukaan "uhkailua ja kiristystä ja kaupankäyntiä kaikella". Jos Suomi liian innokkaasti sekoittaa henkilökysymykset hallitusten välisen konferenssin (hvk) perustuslakikeskusteluun, voi tulla ei-toivottuja vahinkoja.
Suomella pitää Siimeksen mukaan vastakin olla edustajansa korkeissa EU-tehtävissä, ja pohjustustyö on aloitettava ajoissa Mutta sen nimissä ei pidä tehdä kompromisseja pelisääntö- ja asiakysymyksissä.
Sooloilu heikentää asemia
Kansanedustajana oppositiojohtaja Siimes kertoo olevansa hivenen häkeltynyt siitä, että Lipponen on ottanut edeltäjäänsä verrattuna niin erilaisen roolin eduskunnan aseman ja kantojen puolustamisessa.
"Olisi toivottavaa, että puhemies edustaisi eduskunnan kantoja. Lipposella on SDP:n puheenjohtajana oikeus vetää mitä linjaa haluaa. Kun hän kuitenkin pyrkii matkustamaan puhemiehen roolissa, ei ole toivottavaa, että hän olisi kovin eri linjoilla kuin eduskunta keskeisissä EU-poliittisissa ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä."
Siimes lisää, että Lipposella on toki puheoikeus. Ongelma on siinä, että hänen kanssaan ei voi eduskunnassa debatoida, eikä puhemiestä voi haastaa eduskunnan foorumeilla siitä, mitä hän asemansa perusteella puhuu.
Suomesta Eurooppaan välittyvä monenlainen viesti heikentää Siimeksen mukaan neuvotteluasemaamme hvk:ssa. Hallituksen linjaamaa ja eduskunnan siunaamaa EU-linjaa on ajettava eurooppalaisilla areenoilla mahdollisimman säröttömästi, jotta voimme käyttää täysivaltaisen jäsenmaan asemaamme täysillä hyväksi, Siimes huomauttaa.
Kun EU-konventin kohdalla Suomelle sattui virhearvioita, on Siimeksen mukaan erityisen tärkeää, että loppusuora hvk:ssa menee johdonmukaisesti, eikä ole epäselvää, mikä on Suomen kanta mihinkin kysymykseen.
Väärä vaihde jäi päälle
Siimes arvelee, että Suomen Eurooppa-politiikassa on jäänyt päälle kylmän sodan vaihe. "On ollut tapana niin kauan sopeutua siihen, mitä isot päättävät, ja siksi on jäänyt huomaamatta Suomen roolin muutos. Olemme täysivaltainen EU-jäsenmaa. Myös meidän pitää kantaa vastuuta siitä, miten Eurooppa linjaa asioitaan."
Myös talouspolitiikassa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) punamultahallitus on Siimeksen mielestä lähtenyt sopeutumisen tielle ja jättänyt käyttämättä veropoliittisen EU-kortin. "Minua on kummastuttanut kovasti se, milloin Suomen EU-politiikassa oikein luovutaan tästä myöntyväisyyslinjasta ja lähdetään sille tielle, että politiikka on tahdon asia myös Euroopassa."
Hallituksen vakuuttelut Suomen äänen kuulumisesta eivät ole vakuuttaneet Siimestä. "Kotimaan keskustelussa painotetaan kauheasti sitä, milloin Suomen täytyy tehdä ratkaisuja, jos Euroopassa tapahtuu muutoksia. Automaattinen näkökulma ei ole se, vaan se, kuinka me pyrimme vaikuttamaan eurooppalaisiin muutoksiin jo asioiden kehittyessä."
Jos vaikuttaminen halutaan ottaa vakavasti, Suomen ei pidä Siimeksen mukaan keskustella vain siitä, mihin ytimiin olemme valmiit menemään mukaan. Meidän on puhuttava myös siitä, minkälaisia ytimiä haluaisimme Eurooppaan luoda.
Mallia koko Euroopalle
Nyt Siimeksen mukaan on myös erittäin tärkeä kysymys, minkälaiseksi eurooppalainen yhteiskuntamalli muodostuu unionin laajentumisen jälkeen.
"Lähtökohta on se, että julkinen sektori on EU:ssa aika laaja. Valtiot tarjoavat ihmisille palveluita ja sosiaaliturvaa. Laajentumisen myötä jäseneksi on tulossa monia maita, joissa markkinoiden vapauteen suhtaudutaan hirveän myönteisesti, mutta ympäristö- ja sosiaalilainsäädäntöön hyvin kielteisesti."
Siimes perää Suomelta alusta lähtien aktiivista otetta, kun eurooppalainen sosiaalinen malli asettuu valinkauhaan. Hän muistuttaa yhden EU-jäsenyyden perustelun olleen, että Suomi ja muut pohjoismaat voivat toimia sosiaalipoliittisena mallina muulle Euroopalle.
"Suomen pitää olla aktiivinen siinä, että myös tämän asian ympärille syntyy ytimiä ja sellaisten maiden liittoutumia, jotka ajavat vahvoja sosiaalisia oikeuksia ja työelämän turvallisuutta."
Muutenkaan Suomi ei saa Siimeksen mukaan enää noudattaa EU-politiikassaan vikisevää sopeutuvaa linjaa, jossa muut ideoivat ja määräävät sen, mistä keskustellaan ja mihin suuntaan mennään. On aika oppia toimimaan niin, että ajatellaan, mikä on hyväksi koko Euroopalle ja pyritään itse alusta alkaen aktiivisesti muokkaamaan eurooppalaista näkökulmaa, Siimes sanoo.
Tulevaisuudessa myös eurooppalaisten puolueiden vaikutus eri prosesseissa täytyy ottaa vakavasti.
"EU:ssa kamppaillaan vallasta ja siitä, kenen arvojen mukaan Eurooppaa kehitetään. Minusta on tärkeää, että otettaisiin markkinoiden valtaa rajoittavat asiat, sosiaaliset oikeudet ja ympäristöulottuvuus päätöksissä vahvemmin mukaan", Siimes sanoo.