Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes kertoo tiistaina ilmestyneessä Politiikan piilokuvat -kirjassaan (Otava), että Soneran umts-huutokaupoille yritettiin jälkikäteen hankkia siunausta hallituksen talouspoliittisessa valiokunnassa useammankin kerran.
Siimes ei kuitenkaan suostunut täsmentämään, kuka tai ketkä hyväksyntää hankkivat ja ketkä olivat vastaan.
Siimes väisti vetoamalla siihen, että asian esittely kuuluu liikenne- ja viestintäministerille. Näin hän antoi ymmärtää, että jälkikäteistä hyväksyntää haki liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) ja jopa yritti saada sitä monta kertaa.
Hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan suljetussa kokouksessa kritisoitiin Siimeksen mukaan voimakkaasti Soneran omistajaohjausta samoin kuin sitä, että umts-asiaa ei ollut tuotu aikanaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsiteltäväksi.
Kirjansa julkistamistilaisuudessa Siimes totesi: "Käsittelyssä oli ylipäätään Soneran omistajapoliittinen strategia, ja koetettiin saada jälkikäteen sitä näkemystä, että kaikki se, mikä on tehty, on ollut hyvin. Ihan sellaista käsitystä varmaankaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenillä ei ollut silloinkaan."
Ministerivaliokunta ei Siimeksen mukaan tehnyt päätöstä, jossa olisi kirjattu arvio siitä, miten umts-kaupoissa on onnistuttu tai epäonnistuttu. Asiasta vain keskusteltiin.
Kirjassaan Siimes pohtii, oliko umts-kauppojen siunausyritysten takana sitten se, että kaupoista oli keskusteltu ennakkoon pääministeri Paavo Lipposen (sd.) ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok.) kanssa - niin kuin Soneraa koskeneessa kriittisessä nettikirjassa väitettiin, ja että niille nyt yritettiin hakea jälkikäteen selkänojaa. Vai oliko kyseessä vain se, että pääministerillä oli useimmissa asioissa aina tapana tukea esittelevää ministeriä.
Vastausta Siimes ei anna, koska ei kertomansa mukaan sitä tiedä. "Tarkoitushakuinen vuoto panee epäilemään ensimmäistä, yleinen elämänkokemus ehkä sittenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa", Siimes kirjoittaa.
Siimes moittii Soneran pääomasijoituksen käsittelyä pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa epäreiluksi. Hänen mukaansa niin isossa asiassa olisi pitänyt varata päätöksentekijöille kohtuullisesti aikaa rauhassa tutustua asioihin.
"Se ei tietenkään ollut Suomen tuoreimmassa taloushistoriassa ensimmäinen kerta, kun ministerit laitettiin seinää vasten isossa ratkaisussa, eikä ensimmäinen kerta, kun ministerit tuohon rooliinsa mukisematta tyytyivät", Siimes heittää.
Hän ei suostunut kommentoimaan sitä, toimiko nimenomaan pääministeri epäreilusti.
Miesministerit saavat tehdä ihan mitä vaan
Suvi-Anne Siimes kritisoi hallitusta keskustelemattomuudesta ja moittii sitä, että asioista sovitaan kahden puolueen kabineteissa. Siimes sanoo suhtautuvansa epäilleen siihen, voiko vastuuta kannattaa muiden harteille kuin niiden, jotka tosiasiassa ovat olleet mukana päätöstä tekemässä.
Tiedotustilaisuudessa Siimes tosin kiitteli, että Lipposen kakkoshallituksessa keskustelukulttuuri on parempaa ja runsaampaa kuin ykköshallituksessa.
Sen sijaan Siimes roimii SDP:n käyttäytymistapaa ja ylipäätänsä suhtautumista vallankäyttöön varsin kriittiseen sävyyn. Siimeksen mielestä olisi laajempikin keskustelun aihe, miten valtaa käytetään ja miten siihen suhtaudutaan.
Siimes arvelee, että miesministerit saavat ilmeisesti tehdä ihan mitä vaan, mutta naisministeriä ollaan herkästi vetämässä hirteen silloinkin kun hän toimii täysin avoimesti ja asiallisesti.
Tosin ei Heinonenkaan Sonerassa Siimeksen mukaan ihan ilmaiseksi päässyt. "Soneran optio-ohjelma vei häneltä hyvin todennäköisesti kokoomuksen puheenjohtajan paikan."
Siimeksen mukaan häntä itseään haukkumalla saatiin taas Heinosen loppusuora sen verran pitemmäksi, että vaihtopenkille siirtyminen sujui kunniallisesti. "Ilman Soneran pääomittamista Heinosesta tuskin olisi tullut Yleisradion johtajaa. Sen sijaan hänestä olisi hyvinkin saattanut tulla valtiovarainministeri, sillä sellainen vallanperimyssuunnitelma oli ollut ainakin edellisenä keväänä olemassa", Siimes kirjoittaa.
Siimes käsittelee kirjassaan politiikan tapahtumia ja asioita enemmänkin emotionaalisen jäljen kuin poliittisen merkityksen kautta. "Kirja on hämähäkinseittien repimistä oman itsensä päältä", Siimes luonnehti kesälomalla kirjoittamaansa kirjaa. Se on "kehityskertomus" siitä, miksi politiikan tekemisen tuntuu niin oudolta.
Kirjassa Siimes kartoittaa poliittisen tietoisuutensa juuria ja nimeää Kekkosen ajan "piilokuvien maailmassa" kasvaneiden sukupolvikokemuksen keskeiseksi piirteeksi taipumuksen nähdä asioissa monta totuutta.