Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen käväisi maanantaina julkisuudessa tiedotteen ja puhelimen välityksellä ja katosi taas tavoittamattomiin. Samoihin aikoihin näyttää ajoittuvan myös vedenjakaja siinä, kuinka keskustan sisällä vaaliraha- ja puoluesihteerikohuun on suhtauduttu. Avoimesti kriittiset äänet ovat huventuneet ja yhä enemmän on vedottu puolueen yhtenäisyyteen.
Keskustan ulkoisen kuvan kannalta ikävästi tämä käänne ajoittui myös samoihin aikoihin, jolloin julkisuudessa on kerrottu Korhosen toimintatavoista niitä kohtaan, jotka ovat häntä kritisoineet. On puhuttu pelottelusta ja kostosta.
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen perjantainen kolumni Ilkassa ja Suomenmaassa on osuva esimerkki keskustan siilipuolustuksesta: "Nyt on rivien tiivistämisen aika. Kukaan ei selviä yksin." Ja hetkeä myöhemmin Jäätteenmäki ilmoittaa, että keskustan nykymeno on ollut enintään asioiden hallintaa ja että yhteiskunnalliset tavoitteet ja intohimo niiden toteuttamiseen ovat olleet hukassa.
Hän siis haluaa tiivistää puolueen rivejä ja sanoo samaan aikaan, että puolue on tuuliajolla. Se on selvä moite keskustan johdolle eli Matti Vanhaselle ja Jarmo Korhoselle. On silti silmiinpistävää, että niin Jäätteenmäki kuin monet muutkin keskustalaiset tuntuvat nyt puhuvan mieluummin rivien väleissä kuin suoraan.
On myös silmiinpistävää, että koko kohun aikana puolueen puheenjohtaja, pääministeri Vanhanen ei ole näyttänyt ottavan selvää johtajuutta. Puoluetta on julkisesti riepoteltu poikkeuksellisen paljon mutta puheenjohtajan vastaus ei ole ollut näkyvä ulostulo syytöksiä vastaan - tai Korhosta vastaan - vaan lomalta ilmestynyt nettipäiväkirjan päivitys.
Keskusta on aivan oikeassa siinä, että kaikkien puolueiden vaalirahoituksen on oltava julkista. Tosiasia on myös se, että puoluekokouksen valitseman puoluesihteerin asemaan puuttuminen on työlästä ilman dokumentoitua näyttöä suoranaisista väärinkäytöksistä.
Mutta vetäytymällä näin puolustukseen keskusta antaa samalla politiikassa hyvin vaarallisen vaikutelman johtajuuden puutteesta. Tupailtojen puhujista kuulun kansanliikkeen johto operoi kriisin keskellä puhelimella, tiedotteilla ja päiväkirjoilla eikä mistään sivustakaan tunnu nousevan hahmoa, joka voimalla joko haastaisi johdon tai asettuisi puolustamaan tehtyjä asioita. Toisin olisi voinut odottaa.
paakirjoitus@kaleva.fi