Jos haluat tietää, miksi ja miten meidän on pidettävä huolta siileistä, hakeudu Siili kiikarissa -verkkosivuille. Euroopan luonnonvaraiselle siilille omistetut sivut ovat eduskunnan tietohallinnossa työskentelevän Tuula Nyströmin rakas harrastus.
-- Ympäristönmuutos, liikenne ja rakentaminen ovat pienentäneet huolestuttavasti Suomen siilikantaa. Ympäristönmuutos näkyy myös siinä, että siilit ovat muuttaneet entistä pohjoisemmaksi Oulun ja Tornion korkeudelle. Britanniassa siili kuuluu jo uhanalaisiin nisäkkäisiin, sanoo Nyström. Hän on eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän sihteeri sekä kansanedustaja Tanja Saarelan (kesk.) johtaman eläinsuojeluryhmän jäsen.
Nyström kiinnostui siileistä seitsemän vuotta sitten, jolloin hän muutti omakotitaloon. Hän halusi selvittää, mitä nämä kotipihan mustakuonot syövät ja mitä kaupunkilainen voi tehdä niiden hyväksi. Aluksi hän vain ruokki siilejä, mutta kolme vuotta sitten hänestä tuli myös siilin hoitaja. Töpseliksi sittemmin ristitty siili heräsi Nyströmien pihalla tammikuussa kesken horroksensa ja olisi menehtynyt ilman kodin lämpöä ja ruokaa.
-- Veimme sen ensin Eläinsairaalaan, jossa sille annettiin loishäätö. Sitten Töpseli palasi kotiin lihomaan, sillä ennen aikojaan heränneet siilit painavat usein vain noin 400 grammaa tai allekin, Nyström kertoo. Töpseli asusti Nyströmeillä sille tehdyssä asumuksessa tammikuusta toukokuuhun, jolloin se laskettiin vapaaksi.
Siilirinkiin toivotaan lisää porukkaa
Nyström kuuluu ns. siilirinkiin. Se koostuu eri puolilla maata asuvista suomalaisista, joita yhdistää halu auttaa luonnonvaraisia eläimiä. Siilirinkiläisen ihanneasunto on omakotitalo. Sen pihalle voidaan rakentaa ulkotarha, jossa sisähoidossa terhakoitunut siili voi totutella ulkoelämään ennen vapaaksi laskemista.
-- Siilirinkiin toivotaan lisää vapaaehtoisia, eikä autokaan olisi pahitteeksi, Nyström lisää.
Nyströmin mukaan siiliringissä on koko maassa noin 17 jäsentä, ja heistä suuri osa toimii eläinsuojeluyhdistyksissä. Monet siilirinkiläiset ajavat satojakin kilometriä hakeakseen pikku potilaan hoitoon. Siilirinkiläiset jakavat asiantuntijoilta saamaansa siilitietoa, jotta kaikkien ei tarvitse tehdä samoja virheitä.
Siilirinkiläiset ovat hoitaneet kesken unien heränneitä, orpoja ja alikuntoisia siilejä sekä liikenteen ja rakennus- tai puutarhatöiden vammauttamia eläimiä. Nyström kieltäisi mielellään siimaleikkurit, sillä ne ovat katkoneet siilien raajoja ja ruhjoneet eläimiä.
-- Vähintä mitä ihminen voi tehdä, on tarkastaa pensaat ja ruohikot ennen kuin ryhtyy leikkaamaan siimaleikkurilla tai ruohonleikkurilla.
Haaveena kuntien yhteinen nisäkäshoitola
Eläinsuojeluyhdistykset toimivat niukin voimavaroin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen eläinsuojeluyhdistys hoitaa hylättyjen kissojen ja koirien lisäksi luonnonvaraisia eläimiä, kuten siilejä. Korkeasaareen ohjautuvat ne siilit, joita yhdistys ei voi syystä tai toisesta hoitaa tai joista yhdistys ei saa tietoa.
-- Haaveilen kaikkien kuntien yhteisen nisäkäshoitolan perustamisesta Suomeen. Sivistysvaltioksi voi sanoa vain maata, joka huolehtii kaikista niistä, jotka eivät pysyt huolehtimaan itsestään, Nyström sanoo painokkaasti. Hän lisää, ettei eläinten hoitaminen ole ristiriidassa vanhusten ja lasten hoitamisen kanssa.
Nyström miettii, että Britannian kaltainen sponsorointijärjestelmä voisi sopia hyvin Suomenkin eläinsuojeluun. Britit arvostavat eläinsuojelua tukevaa yritystä, ja eläimistä huolehtiminen kirkastaa yrityksen imagoa.