Kolumni

Sii­ka­lat­val­la syytä pi­tää­kie­li tiu­kas­ti kes­kel­lä suuta

Siikajokivarressa eletään herkkää aikaa. Siikalatvan kunnalla on ikää päivää vaille kaksi viikkoa, eli elämä on vasta edessä ja tulevaisuus tuntematon.

timo.myllykoski@kaleva.fi

Siikajokivarressa eletään herkkää aikaa. Siikalatvan kunnalla on ikää päivää vaille kaksi viikkoa, eli elämä on vasta edessä ja tulevaisuus tuntematon.

Rantsilan, Pulkkilan, Piippolan ja Kestilän kuntien päättäessä lopulta lyödä hynttyyt yhteen ja jatkaa yhteistuumin matkaa suomalaisella kuntakartalla valtiovallan siunaamassa liitossa, mikään probleema ei ratkennut. Päinvastoin.

Työ Siikalatvan kunnan rakentamiseksi alkaa vasta nyt. Haastetta ja pureskeltavaa niin virkakoneistolla kuin luottamushenkilöillä on vähintäänkin kunnioitettavan kokoisen siirtolohkareen verran.

Kun peräti neljä oman historian ja toimintakulttuurin omaavaa kuntaa yhdistetään, vaatii yhteisen tulevaisuuden luominen melkoisia temppuja. Silmänkääntötemppuihin ei kuitenkaan ole varaa, sillä sellainen uhkarohkeus ja riskin ottaminen tietäisi vain eripuraa, närää ja tavoiteltavan olotilan siirtymistä entistä kauemmas tulevaisuuteen.

Siikalatvalla tarvitaan nyt rakennustyön eteenpäin viemiseksi tyylikästä diplomatiaa ja psykologista silmää. Se, miten asiat esitetään, ratkaisee paljon. Fakta kun on se, että vaikka virallisesti toimija on nyt yksi noin 6 500 asukkaan kunta, niin Siikalatvan jokaisella neljällä vanhalla kulmakunnalla seurataan suurennuslasin avulla tulevia ratkaisuja nimenomaan oman kulmakunnan näkövinkkelistä. Kaikki käytännön toimet ja niiden vaikutukset rantsilalaisten, pulkkilalaisten, piippolalaisten ja kestiläläisten elämään ja palveluihin ovat suuren mielenkiinnon kohteena.

Ulkopuolelta katsottuna Siikalatvan syntyminen sujui etenkin loppumetreillä siististi ja hyvässä yhteishengessä. Kukaan tuskin voi kuitenkaan väittää, etteikö kissanhännänvetoa olisi ollut, ja etteikö sitä olisi jatkossakin neljään eri suuntaan. Ihmisiä ne vain ovat siikajokivarren asukkaatkin.

Mielenkiintoista jokivarressa on se, että Siikalatvan seurakunta ehti syntymään ennen kuntaa. Kirkkohallitus vahvisti Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Pyhännän seurakuntien yhdistymisen Siikalatvan seurakunnaksi jo vuoden 2006 alusta alkaen. Rantsilan seurakunta liittyi vielä samaan pakettiin 2008.

Siikalatvan seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Erkki Piri on puhunut julkisuudessakin seurakunnan näyttäneen tietä uuden kunnan synnylle. Olihan seurakuntien yhdistymisen taustalla vieläpä sama syykin kuin kuntien yhdistymisessä; tiukka taloudellinen tilanne.

Kirkkoherra tuskin on sanomisillaan halunnut ottaa itselleen tai edustamalleen yhteisölle kunniaa kuntien yhdistymisestä, saati vääntää veistä haavassa ja kehuskella kirkon kaukonäköisyydellä. Siihen suuntaan Pirin kommentteja on ainakin joillakin kulmakunnilla joka tapauksessa tulkittu.

Kun kirkkoherra kertoi uudenvuodenaaton Kalevassa Siikalatvan kunnan syntymän kansalaisjuhlan ohjelmasta, ainakin Pulkkilassa älähdettiin. Sieltä herettiin muistuttamaan, että hierarkkisessa järjestyksessä asia nyt vain menee niin, että seurakunta seuraa kuntaa. Viesti oli toisin sanoen se, että Siikalatvan kunnan syntyminen on ollut nimenomaan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteistyön tulos, ei seurakunnan papin.

Ensiaskeleitaan ottavassa Siikalatvan kunnassa on nyt edettävä kieli keskellä suuta, asiassa kuin asiassa.