Verotulojen ja avustusten väheneminen ajaa seurakuntia yhteen. Yhteensä vajaan 6 400 asukkaan seurakuntanelikko Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Pyhäntä saattavat muodostaa Siikalatvan seurakunnan jo vuonna 2006.
Seurakuntien yhteistyötoimikunta päätti tiistaina esittää kirkkovaltuustoille, että ne pyytävät tuomiokapitulilta selvitystyön aloittamista seurakuntien yhdistymisen edellytysten selvittämiseksi. Selvityksen tuloksen uskotaan olevan yhdistymiselle myönteinen.
"Ilman muuta odotan myönteistä vastausta. Meillä on neljä suunnilleen samankokoista seurakuntaa, ja kirkkojen välimatka on keskimäärin vain 30 kilometriä. Tässä ei tarvitse pelätä, että iso söisi pienen", sanoo Kestilän kirkkoherra Tapio Leinonen.
Seurakuntien yhdistymistä tukee voimakkaasti myös kirkkohallitus. Pienten seurakuntien talous on jo pitkään ollut vahvasti kirkon keskusrahaston avustusten varassa. Siitä huolimatta 217 seurakuntaa teki vuonna 2000 alijäämäisen tilinpäätöksen.
Neljäsosassa seurakunnista on alle 2 200 jäsentä. Koko maassa on nyt vireillä puolenkymmentä kahden tai useamman seurakunnan yhdistymistä.
Vähäväkisiä seurakuntia kannustaa yhteen tieto siitä, että kirkkohallituksen avustuksia aiotaan vähentää tuntuvasti. Nopeisiin ratkaisuihin pystyville luvataan nyt tuntuvia yhdistysmisavustuksia ja nykytason mukaiset harkinnanvaraiset avustukset viiden vuoden ajan.
Siikalatvan seurakunnille avustusta olisi tulossa jopa 700 000 euroa, ja vähintään yhtä suuri merkitys on harkinnanvaraisen avustuksen ennallaan pysymisellä.
"Porkkanaraha tarjoaisi aikaa valmistautumiseen. Jos luontainen poistuma ei riitä, voisimme avustuksen turvin tukea uudelleen- tai lisäkoulutusta sekä uuden työn etsimistä", Tapio Leinonen tähdentää.
Kaikkia kuullaan
Siikalatvan seurakunnissa on noin 30 työntekijää. Piippolan kirkkoherra Erkki Piri kertoo, että yhdistymisasiassa kuullaan kaikkia osapuolia, myös seurakuntalaisia.
Yhdistymissuunnitelmissa herätellään eloon vanhaa kappeliseurakuntamallia. Siikalatvalla yksi kirkoista olisi pääkirkko. Yksi kirkkoherra säilyttäisi tittelinsä, muista tulisi kappalaisia.
Kolme kappeliseurakuntaa voisivat säilyttää oman nimensä. Niiden seurakuntatyötä johtaisi kappalineuvosto, jolle myönnettäisiin varoja työhön.
"Tavattoman tärkeää ei ole, missä on pääkirkko ja yhteinen kirkkoherranvirasto-taloustoimisto tai missä kirkkoherra asuu. Itse en ainakaan mahdollisen uuden seurakunnan kirkkoherraksi halua, koska jään pian eläkkeelle", Tapio Leinonen toteaa.
Siikalatvan seurakunnissa on oltu yhtä ennenkin: Piippolasta tuli emäseurakunta vuonna 1845, ja Pyhäntä oli osa sitä. Kappeliseurakuntia omine pappeineen olivat Pulkkila ja Kestilä. Kestilästä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1871, Pulkkilasta 1899 ja Pyhännästä 1909.
"Tärkeintä on, että yhteistyötä kehitetään avoimesti ja toisia kunnioittaen. Jos kokouksissa puhutaan toista ja muualla toista, tulee ongelmia. Pitää ymmärtää, että muutokseen liittyy uhan, loukkauksen ja menetyksen mielikuvia", Leinonen tähdentää.