Maatalouden suurtukia saaneita on Pohjois-Suomessa eniten alle 6 000 asukkaan Siikajoella, joka yhdistyi viime vuonna Ruukin kanssa.
Oulun läänin viidestäkymmenestä vuonna 2007 eniten viljelijätukia keränneestä tilasta siikajokisia on peräti yhdeksän. Koko Lapin läänistä vain 16 suurinta tuensaajaa yltää siikajokisten kanssa samalle tukiviivalle.
"Siikajoella tilakoko on iso, keskimäärin noin 60 hehtaaria. Nämä isot tilat ovat pääasiassa kotieläintiloja, jotka saavat tukia myös eläinten kautta", Siikajoen maaseutupäällikkö Pekka Seppinen selvittää.
Siinä kun pieni merenrantakunta loistaa tukilistoilla, Pohjois-Suomen suurin ja koko Suomen toiseksi suurin maidontuottajakunta Nivala himmenee jäännössijoille. Nivalasta Oulun läänin 50 joukkoon mahtuu vain kaksi tilaa.
"Nivalassa keskiverto perheviljelmä on vallitseva tilamuoto. Ne eivät tukilistoilla komeile", nivalalainen maanviljelijä ja MTK:n johtokunnan jäsen Eero Isomaa sanoo.
Oulun läänin 50 suurimman tuensaajan joukkoon yllettiin hieman alle 170 000 euron summalla ja Lapin läänissä alle 130 000 eurolla. Miljoonaluokkaan ylsi viime vuonna ainoastaan kalajokinen Bullstop Oy, noin 1,2 miljoonalla eurolla.
Jättituen eteen tehdään töitä
Maataloustuet eivät kuulu viljelijöiden mieluisimpiin puheenaiheisiin. Suurimmalla osalla maanviljelijöistä olisi asiasta sanottavaa, mutta harva haluaa astua julkisuuteen puhumaan saamistaan tuista.
Tukitiedot ovat olleet tämän kuun alusta asti esimerkiksi lehdistön tilattavissa Maaseutuvirastosta. Syksystä eteenpäin jokainen kansalainen voi katsoa viraston internet-sivuilta tukitietoja. Tiedot muuttuivat julkisiksi, koska tuet ovat julkista rahaa.
Viljelijät muistuttavat, että tuet eivät ole sama asia kuin heidän tulonsa. Suurten tukisummien takana on suuri määrä työtä ja omaa panostusta.
"Minun mielestäni pitäisi tarkastella verotettavia tuloja. Pitäisi aina muistaa, että tuki ei ole palkkaa. Se tulee, jotta toimintaa voidaan pyörittää", haapavetinen maanviljelijä Timo Mehtälä sanoo.
Välttämätöntä
tuotantoa
Mehtälä on Oulun läänin kuudenneksi suurin viljelijätukien saaja.
Hänellä on 750 naudan karja ja vajaa 200 hehtaaria peltoa.
"Tämmöistä ei hoideta normaalin päivätyön mitalla, vaan seitsemänä päivänä viikossa, ja päivät ovat pitkiä", Mehtälä huomauttaa.
Maataloustukien tehtävä on tukea tuotantoa ja pitää ruoan hinta kurissa. Kun puhutaan tuista, on hyvä muistaa, kenen eduksi ne loppujen lopuksi koituvat.
"Viljelijät tekevät yhtä arvokkaimmista töistä tuottamalla sellaista tuotetta, jota ilman ihmiset eivät pysy hengissä", Maaseutukeskus Pro Agria Oulun johtaja Vesa Nuolioja toteaa.
Kateuteen kenelläkään ei Nuoliojan mukaan ole syytä, vaikka maksetut tuet ovat monien kohdalla satojatuhansia euroja.
"Ne tilat ovat panostaneet paljon, investoineet, ottaneet riskejä ja luoneet työpaikkoja. He kantavat vastuuta tuotannosta ja ruoan riittävyydestä."
Tukijärjestelmä on ollut jatkuvasti muutospaineiden alla - niin nytkin.
"On keskusteltu siitä, että EU-alueella pitäisi luopua tuista. Se nostaisi tietysti hintoja. Kuluttajan kannalta on näkyvissä nouseva hintakehitys", Nuolioja arvioi.
Näennäisviljely on mahdollista
Osa suuria maataloustukia saaneista haluaisi, että huomio kiinnitettäisiin heidän isojen tukiensa sijaan tukijärjestelmän mahdollistamaan näennäisviljelyyn.
"Näennäisviljely on EU:n tukijärjestelmän tuoma mahdollisuus. Kun osa tuloista tulee tukena, jotkut pitävät kulunsa mahdollisimman pienenä. Kun ei ole kalustoa viljellä isoa pinta-alaa eikä haluta investoida, viljely menee näennäisviljelyksi", Timo Mehtälä sanoo.
Vaikka peltoihin ei panostaisikaan samalla lailla kuin aktiiviviljelijä, on niistä mahdollista saada pinta-alan perusteella tukea tiettyjen edellytysten täyttyessä. Tukea saa, tuotti pelto hyvin tai huonosti. Tämä harmittaa Mehtälää. "Näennäisviljelyä on enenevässä määrin, koska viljelykustannukset nousevat huimaa vauhtia", hän näkee.
Pro Agria Oulun Vesa Nuolioja ei usko, että näennäisviljely olisi laaja ongelma: "Viljelijät ovat perusrehellistä porukkaa ja haluavat tehdä työnsä hyvin."
MTK:n johtokunnan jäsen ja nivalalainen maanviljelijä Eero Isomaa sysää mahdollisen ongelman järjestelmän harteille. Hän haluaisi, että tuen ja viljelyn välillä olisi tiukempi kytkös kuin nykyisissä peltopinta-alaan perustuvissa tuissa. "Se on eurooppalainen järjestelmä, joka sopii huonosti suomalaiseen viljelyasenteeseen", Isomaa linjaa.