Tämä on totta, ei päiväunta. Sievin Jalkine tekee hulppeaa laajennusta Sievin Asemakylään. Työnantaja ei ole ilmoittanut monien muiden yritysten tavoin lomautuksista tai irtisanomisista. Sievissä 350 ihmistä tekee täyttä häkää kenkiä, muualla Suomessa liki toinen mokoma.
51-vuotias nahankäsittelijä Rauno Pennala tarkistaa tehtaan raaka-ainevarastossa vuotia. Kengän nahan pitää olla paksua, pinnaltaan virheetöntä ja kosteudeltaan sopivaa sonninnahkaa. Puolet nahoista tulee Jalkineen muutama vuosi sitten ostamalta Lapuan Nahkatehtaalta. Osa tulee ulkomailta, esimerkiksi Hollannista.
Pennala on tyytyväinen, sillä nahoista löytyy enää harvoin piikkilankojen tekemiä reikiä tai polttomerkkejä. "Joskus vuodista löytyi jopa tikinjälkiä, kun eläimiä oli joskus paikattu."
"Voisin jatkaa täällä eläkepäiviin saakka. Tämä on ollut luotettava työpaikka ainakin tähän saakka", hän kertoo. Pennalan leipä ja särvin on tullut samalta isännältä jo 33 vuotta.
Ahtaaksi käyneessä, kiireisessä ja meluisassa tuotantohallissa päällisiä leikkaava Anna-Liisa Petäjistö on Pennalan kanssa samaa mieltä. 35 vuotta sitten Jalkineelle tullut Petäjistö uskoo pysyvänsä tehtaan leivissä eläkkeelle saakka.
Kaksi kertaa leskeksi jäänyt Petäjistö on ottanut leipänsä lujasta, mutta tehdas on tarjonnut pysyvän turvan.
"Leipä ei ole leveää, mutta palkalla tulee toimeen ja pysyy hengissä. Velat olen saanut maksettua. Eikö se riitä?" hän kysyy hymyillen kiireen keskellä koneensa ääressä.
Liukuhihnan tahdissa Petäjistön ei tarvitse kiirehtiä, vaan jokainen tekee työtään omaan tahtiinsa - urakkatahtiin.
Kymmenen kuukautta töissä olleen Sari Määtän tulevaisuus ei näytä vielä yhtä selvältä.
"Aika näyttää, miten käy. Tuntui mukavalta saada vakituinen työpaikka.Tehtaan laajennus kuulostaa upealta."
Pohjois-Karjalassa Joensuussa asunut pukuompelija pääsi työvoimatoimiston kautta Sieviin. Onni potkaisi häntä, sillä työttömyys vaihtui kengäntekoon. Kodiksi löytyi vuokra-asunto kylältä.
Ompelimohallin toisen letkan päässä istuvan Määtän käsillä syntyy päivässä 300-400 paria kengän kantaremmejä.
Yhä useampi kengäntekijä tulee kaukaa, pitkämatkaisimmat aina Venäjältä ja Unkarista. Valtaosa toki on lähtöisin 50 kilometrin sisältä Sievin ja viereisestä Oulaisten tehtaista. Vaikka koko ajan laajentunut tehdas on kärsinyt viime aikoina työvoimapulasta, väkeä on riittänyt kohtuullisesti.
Tehtaan toisen kerroksen tuotekehitysosastolla jo vuoden 2010 malleja suunnitteleva mallimestari Kari Kuirinlahti tuli kaksikymmentä vuotta sitten Sievin Jalkineeseen Pomarkusta. Eläkeiän kynnykselle päässyt mies on ehtinyt tehdä töitä jo kahdeksassa kenkätehtaassa ja asua 38 paikassa. Tehtaita on laonnut matkan varrella.
"Sievi on johtava turvakenkien valmistaja, brändi, turvallinen työnantaja", mies mainostaa. Mies ja optikko-vaimo vakiintuivat Nivalaan, mutta aikovat muuttaa vielä kerran eläkepäiville Ouluun.
"Liian leikkaaja" Armi Niskanen toivoo, että tehtaassa voitaisiin kierrättää työtä. Silloin sama työ ei maistuisi yksitoikkoiselta. Vuoden tehtaassa työskennellyt Niskanen poistaa päivässä 400-500 kenkäparin valujätteet. Kädet liikkuvat näppärästi, kun hän leikkaa rutiinilla ylimennyttä massaa.
Millä eväillä Sievin Jalkine porskuttaa eteenpäin?
Annetaan toimitusjohtaja Markku Jokisen kertoa. Jalkineen perustajan Lauri Jokisen kaikki lapset ovat tiukasti mukana yrityksessä. Tapio Jokinen on tehtaan tuotantopäällikkö ja Vesa Jokinen tuotekehityspäällikkö.
Taksiautoilija Lauri Jokinen palkkasi vuonna 1951 neljä suutaria kotiinsa tekemään kenkiä. Lauri Jokinen ei siis myynyt autostaan sitä kuuluisaa "tietoa", vaan kenkiä. Ne menivät sotien jälkeen hyvin kaupaksi.
Lauri Jokisen isä oli suutari, jolla oli kaksi kisälliä. "Tästä varmaan isälleni kirkastui, että kengänteolla voi elää", Markku Jokinen pohtii.
Lauri Jokinen oli kova kauppamies. Hän myi sieviläisille radiot, televisiot ja mopot. Nykykuluttajaviranomaiset eivät katselisi hyvällä liikemiehen myyntitaktiikkaa.
"Isä vei taloihin telkkarin ja sanoi, että saatte kokeilla toosaa kaksi viikkoa. Aniharva raaski palauttaa koneen", Markku Jokinen nauraa.
Vuosina 1953 ja -54 kumiteräsaappaista tuli ensimmäinen Sievin Jalkineiden teollinen tuote. Tehdas valmisti parhaimmillaan puolet Suomen kumiteräsaappaista, 140 000-150 000 paria vuodessa.
"Meidän ei tarvitse tehdä kenkiä halpamaissa. Hyvä työvoima tekee laatutuotetta, joka on kehitetty pohjolan kylmiin ja kosteisiin olosuhteisiin. Panostamme tuotekehitykseen. Teemme maailman parasta tuotetta, brändiä", Markku Jokinen sanoo silmää räpäyttämättä. "Emme pilaa mainettamme helposti halpatuotannolla."
Liikevaihto on kasvanut 50 miljoonaan euroon. Euroista puolet tulee viennistä. 90 prosenttia liikevaihdosta muodostuu turva- ja ammattijalkineista. Kengät valmistuvat kotimaassa lähes kokonaan.
"Olemme joustava. 70 prosenttia tuotteista lähtee eteenpäin tilauksentekopäivänä, ja 98 prosenttia viimeistään seuraavana."
Tilanne paranee entisestään tänä vuonna, kun 27 metriä korkea logistiikkakeskus otetaan käyttöön. "Robotit noutavat automaattisesti putkia myöten tilaukset yksitellen valtavan korkeista varastoista", Jokinen kuvailee huipputekniikkaa.
Yhtiön ei tarvitse ottaa lainkaan lainaa kymmenen miljoonan investointiinsa. Hyvästä taloudenpidosta kielii yrityksen AAA-luottoluokitus, johon ylsi viime vuonna vain 4,1 prosenttia suomalaisyrityksistä.
Aina Sievin Jalkineen talous ei ole ollut näin omavaraisessa kuosissa. Kunta rakensi yritykselle teollisuushallin 1970-luvulla lunastussopimuksella ja teki useita laajennusosia. Kun edellinen lama tuli, yritys lunasti tilat itselleen - eli ui vastavirtaan tilanteessa, jossa moni yritys joutui antamaan periksi.
"Itse asiassa kunta loi Sievin ihmeen, kotisyntyisen teollisuuden. Se teki halleja tasapuolisesti yrityksille ennen muita jo 1960-luvun loppupuolella", Jokinen kiittelee.
Kunnan ja yhtiön kiinteistöyhtiö rakensi myös 60 vuokra-asuntoa Asemakylään. Lisäksi kunta on ollut muutamilla asunnoilla mukana omistusasuntoja pystyttäneissä asuntoyhtiöissä.
Jokisen perhe ei ole kovin vakavasti miettinyt pörssiin menoa, eikä rahastusta.
"Ei ole tarvittu yhtäkkiä lisää rahaa. Olemme uskoneet tulevaisuuteen, eikä meidän ole tarvinnut myydä ilmapalloa kenellekään."
Kaksi vuotta sitten Jokiset tekivät sukupolvenvaihdoksen. Veljesten kaksi lasta tulivat mukaan yhtiöön. Nyt jokainen omistaa 11 prosenttia firmasta.
Markku Jokinen pelkää, että tulossa olevasta lamasta tulee pidempi kuin edellisestä.
"Lama näkyy meillä niin, että asiakkaiden tarpeet vähenevät. Kotimaisten kenkien kysyntä ei kuitenkaan romahda, kuten viime laman aikana", hän sanoo ja näyttää ennusteita.
"Lamat tulevat ja menevät. Meidän ei tarvitse katsoa tulevaisuutta kvartaaleittain. Lama merkitsee, että ylituotantoa karsitaan. Vahvat hyötyvät. Uskomme pärjäävämme", Jokinen vakuuttaa.
Viime lamassa Sievin Jalkine ei nojautunut liikaa monen kenkätehtaan kohtaloksi koituneeseen helppoon neuvostokauppaan. Nyt turvajalkineita menee Venäjälle vain vähän, sillä itänaapurin työturvallisuusajattelu kulkee auttamatta länsimaiden perässä.
"Suuri mahdollisuus Venäjä kuitenkin on. Joskus turvakenkämarkkinat kasvavat sielläkin."
Onko Sievin Jalkineen menestys tuuria vai taitoa?
"Sekä että. Molempia", Jokinen nauraa.
Pääluottamusmies Pentti Iso-Aho vastaa kysymykseen miltei samoin. "Varmaan molempia. Tehtaan johto on tehnyt monia kaukonäköisiä päätöksiä oikeaan aikaan", 12 vuotta työntekijöiden etuja valvonut mies vastaa.
"Henkilökunta on sitoutunut, koska johto vakuuttaa koko ajan, että tuotanto pidetään Suomessa. Muutenkin perheyhtiö on katsonut vähän tavallista pidemmälle, eikä ole pistänyt aina vastoinkäymisissä väkeä pellolle."
Iso-Aho muistuttaa, että työsuhteet ovat olleet pitkäaikaisia, varmoja ja pysyviä.
"Moni on pystynyt rakentamaan mökkinsä tehtaan työpaikan varaan."
Halpapalkka-alan sopimusten mukaan kirjapalkkaa kertyy vähän päälle kahdeksan euroa tunnissa. Sievin Jalkineella keskiarvo yltää reiluun 11 euroon. "Palkat ovat kenkä- ja nahka-alalla keskimääräistä parempia. Tähän on varmaan osittain vaikuttanut alueen työvoimapula", Iso-Aho arvioi.
Urakka- ja vaihetyö on raskasta ja yksitoikkoista. Ergonomia-ongelmiin, ilmastointiin ja tilanahtauteen on kiinnitetty liian vähän huomiota, Iso-Aho sanoo.
"Laajennus olisi voitu tehdä aikaisemmin. Hyvä, että se tulee nyt."
Iso-Aho on tyytyväinen tulossa olevaan työhyvinvointiprojektiin, jossa paneudutaan henkilökunnan jaksamiseen.
"Kaikki näyttää hyvältä ainakin muutaman vuoden tähtäimellä. Tätä korostaa, että tehdasta laajennetaan. Mutta nykymaailmassa mikään ei ole pysyvää. Tarkistakaa karderoopit (vaatekaapit) ja menkää ostamaan uudet kengät", pääluottamusmies vetoaa.
