Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n mystisistä vankilennoista tuskin koskaan saadaan täyttä selvyyttä. Salaisten palvelujen kantaviin ajatuksiin ei yksinkertaisesti kuulu ruotia menettelytapojaan julkisuudessa.
Pieniä tiedonmurusia on kuitenkin tippunut sen jälkeen, kun vyyhti lähti purkautumaan Washington Post -sanomalehden jutusta marraskuun alussa. Lehti kirjoitti, että CIA:lla on eri puolilla maailmaa salaisia vankiloita ("black sites"), joissa kaikkein tärkeimpiä vankeja voidaan kuulustella ilman länsimaisen lehdistön valvovaa silmää.
Eurooppalaiset tiedotusvälineet ovat saaneet lisätietoja entisiltä CIA:n agenteilta ja niin sanotuilta plane spottereilta eli lentokoneita harrastuksekseen kuvaavilta ihmistä.
Washington Post kirjoitti, että kaksi vankiloista sijaitsi "Itä-Euroopan demokratioissa". Vankiloiden sijoituspaikoiksi arveltiin Puolaa ja Romaniaa, jotka tietenkin kiistivät väitteet.
Erityisen ikävää kidutusvankilan paljastuminen olisi Romanialle, joka odottaa kiihkeästi pääsyä EU:n jäseneksi. Todiste vanhojen Securitate-menetelmien käytöstä voisi olla kohtalokas isku näille haaveille. Hälventääkseen epäluuloja Romania on kutsunut ulkopuolisia tutkijoita kahteen kommunistivallan ajalta peräisin olevaan lentotukikohtaan.
Muita julkisuudessa esillä olleita maita ovat Marokko, Egypti, Jordania, Saudi-Arabia, Keski-Aasian maat Azerbaidzhan, Tadzhikistan ja Uzbekistan sekä amerikkalaisten rauhanturvaajien tukikohta Kosovossa. Mainitut maat eivät täytä länsimaisen oikeusvaltion kauniita periaatteita, joten niissä kuulusteltavilta on voitu puristaa tietoja vähemmän kauniilla menetelmillä. Kuulustelijoiden uskotaan olevan useimmissa tapauksissa paikallisia ja CIA:n väen tehneen vain vieressä muistiinpanoja.
Välilaskukenttä
osa rikospaikkaa
Kohu vankikuljetuksista on noussut maissa, jotka ovat olleet CIA:n vuokraaminen koneiden välilaskupaikkoina. Näitä ovat muun muassa kaikki pohjoismaat, Saksa, Espanja, Portugali, Itävalta ja Britannia.
Vankeja on lennätetty ennen muuta Afganistanista ja Irakista salaisiin vankiloihin tai Guantanamon vankileirille Kuuban saarelle. Toimintaa on ollut laajemmassa mitassa syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen.
Osa lennätetyistä vangeista on kadonnut jälkiä jättämättä, monia on kidutettu. Tällaisiin johtopäätöksiin ovat tulleet Amnestyn ja Human Right Watchin kaltaiset ihmisoikeusjärjestöt. Useimmat vangit on napattu al-Qaidan vastaisissa sotaretkissä Afganistanissa ja Irakissa, mutta tiedossa on myös tapauksia, joissa islamistiterroristiksi epäilty on siepattu keskellä päivää länsieurooppalaisen kaupungin kadulta.
Useimmissa tapauksissa välilasku on tehty pelkästään tankkauksen vuoksi. Sen takia eurooppalaiskentiltä ei löydy silminnäkijätodistuksia vangeista.
Nämä välilaskutkin ovat kuitenkin liikaa ihmisoikeuksien kunnioittamista vaativille Euroopan maille, kun tietoon on tullut, ettei vankeja kohdella kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Useat EU-maat ja ihmisoikeuksien kunnioittamista vaaliva Euroopan neuvosto ovat vaatineet Yhdysvalloilta selvitystä epäilyttävistä lennoista.
CIA:lla ei ole enää omaa lentoyhtiötä, vaan se vuokraa koneita yksityisiltä firmoilta. Euroopan taivaalla on liidellyt koneita, joiden omistajia ovat muun muassa sellaiset yhtiöt kuin Prescott Support., Richmor Aviation, Tepper Aviation, Premier Executive Transport Services, Keeler & Tate Management LLC ja Devon Holding & Leasing Comp.
"Innovatiivisia"
kuulustelumenetelmiä
Yhdysvallat on allekirjoittanut YK:n kidutuksen kieltävän sopimuksen (1984) samoin kuin sotavankien kohtelua määrittävän Geneven sopimuksen (1949). Myös Yhdysvaltain omat rikoslait kieltävät kidutuksen.
Rajanveto normaalien kuulustelumenetelmien ja kidutuksen välillä ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. CIA:n tuore johtaja Porter Goss on viitannut "innovatiivisiin kuulustelumenetelmiin". CIA:n omissa sisäisissä tutkimuksissa ei ole puhuttu kidutuksesta mutta kylläkin useasta kuulutustelumenetelmästä, jotka ovat "julmia, epäinhimillisiä ja alentavia".
Vapaaksi päässeiden vankien mukaan kuulusteltavilta on puristettu tietoja muun muassa pitämällä heitä pitkiä aikoja hereillä korvia huumaavan heavy metalli -musiikin avulla tai alasti jääkylmässä sellissä.
Runsaasti huomiota on herättänyt kuulustelumenetelmä nimeltään "waterboarding". Siinä vanki sidotaan lautaan, nostetaan jalat kattoon ja sellofaaniin sidottu pää upotetaan vesiastiaan. Kuulusteltava uskoo hukkuvansa ja tietoja alkaa tihkua.
Bushin hallinto puolustelee poikkeuksellisia kuulustelumenetelmiä sillä, että terrorismista epäillyt eivät ole sotavankeja perinteisessä mielessä vaan "vihollistaistelijoita".
Lue myös:Bushilta ei uutta Irak-aikataulua