"Muutama sata", arvioi Oulun sieniseuran puheenjohtaja Teppo Rämä suomalaisten sieniharrastajien määrää.
Ja nyt puhutaan kiinnostuksesta nimenomaan muiden kuin ruokasienten määrittämiseen ja ekologiaan.
Jos Rämän arviota vertaa lintuharrastajien määrään - kymmenisen tuhatta yhdistyksiin kuuluvaa - sienet vaikuttavat pienten piirien puuhastelulta. Seitikeistä, kuupikoista ja orvakoista kiinnostuneita kuitenkin siis löytyy.
"Ruokasieniharrastajia on kyllä sitten todella paljon", Rämä lisää. Eikä syötävien sienten harrastusta sovi väheksyä, monipuolisesti ruokasieniä ja niiden näköislajeja opetellut tuntee hyvinkin toistasataa lajia.
Mikä sitten tekee ruokasienestyksen tuolle puolen ulottuvasta sieniharrastuksesta niin harvinaisen? Syitä on monia. Rämä arvelee aloittamisen vaikeaksi, koska ei ole isoa, näkyvää harrastajajoukkoa, johon voisi luontevasti liittyä. "Kannattaakin ottaa yhteyttä paikalliseen sieniseuraan", Rämä opastaa. Retkeilemällä pidemmälle ehtineiden harrastajien kanssa saa paljon käytännön johdatusta ja tietysti lajintunnistusapua.
Sieniharrastuksen alkua vaikeuttaa varmasti myös lajien tavaton määrä: sieniä tunnetaan Suomesta noin 6 600 lajia. Näistä melkoinen osa on paljaalle silmälle näkymättömiä mikrosieniä, mutta suursieniäkin on tuhansia.
"Helposti luettavaa kirjallisuutta saisi myös olla enemmän", Rämä lisää.
Laajimmissa suomenkielisissä määritysoppaissa esitellään tuhatkunta lajia.
Valtaisan lajimäärän takia sieniin perehtyminen voi tuntua aloittelijasta toivottomalta. Rämä kuitenkin kannustaa sinnikkyyteen.
Aluksi kannattaa kerätä laajasti sieniä, lueskella tunnistusoppaita ja etsiä löydöilleen nimiä. Ja pitää varautua siihen, että moni laji jää nimeä vaille.
"Ennen pitkää joutuu harrastuksen imuun", Rämä kuvaa.
"Sieniyleissivistyksen takia harrastus kannattaa aluksi pitää laajana", Rämä neuvoo.
Jos joku lajiryhmä sitten alkaa kiinnostaa, kannattaa keskittyä siihen.
"Esimerkiksi kääpäharrastajia on paljon, ja heiltä aloittelija saa neuvoja ja vinkkejä", Rämä kertoo. Suomesta löytyy apua myös muun muassa seitikkien ja haperoiden tunnistamiseen.
Pidemmälle ehtineen harrastajan ei kannata ujostella määritysavun pyytämistä ulkomailtakaan.
Sienten tunnistamisessa pitää kiinnittää huomiota moneen seikkaan.
Itse itiöemän ominaisuudet ovat tietysti tärkeitä. Värin ja muodon lisäksi tärkeitä tuntomerkkejä ovat usein haju ja joskus makukin.
Kasvutapa ja -paikka ovat myös oleellisia tietoja. Esimerkiksi uurremaatähti kasvaa usein muurahaispesässä. Monet käävät puolestaan kasvavat vain tietyillä puulajeilla.
Usein määrityksen varmistaminen ei onnistu ilman itiöiden tutkimista.
"Jossain vaiheessa tulee mikroskopointi vastaan", Rämä toteaa. Sienistä löytyy itiöiden lisäksi myös muita määrittämisen kannalta tärkeitä mikroskooppisia rakenteita, esimerkiksi lakin pintakelmusta.
Haastava harrastus myös palkitsee. Suomen sienilajisto tunnetaan edelleen puutteellisesti ja harrastajakin voi tehdä tieteellisesti arvokkaita havaintoja. Suomelle uusia ja jopa tieteelle kokonaan kuvaamattomia lajeja löydetään vuosittain.
Meillä vähän tutkittuun sienisukuun huolellisesti perehtymällä voi ennen pitkää huomata olevansa maan paras asiantuntija tämän ryhmän kohdalla.
"Näin voi tapahtua, ja tapahtuukin usein, jo muutamassa vuodessa. Esimerkiksi Oulun yliopistossa opiskelevasta Emilia Pippolasta tuli parissa vuodessa Suomen etevin hyytelösienituntija", Rämä lisää.
"Jos kukaan ei tunne tiettyä ryhmää, niin ei ole vaikea tulla sen ykköstuntijaksi", Teppo Rämä sanoo.
Oulun Sieniseuraan saa
yhteyden sähköpostilla
oulun.sieniseura@luukku.com
tai puhelimella 050 361 9106.