Jos suppilovahveron levinneisyys Suomessa haluttaisiin selvittää kattavasti, saataisiin ruokasienestäjien avulla laadittua nopeasti melko täydellinen kartta. Jos sen sijaan halutaan tietää, missä kasvaa punavyöseitikkiä, on tehtävä paljon vaikeampi.
Sienitutkijat ovat kuitenkin nyt aloittamassa tätä urakkaa, mutta eivät yksin: harrastajia aiotaan kouluttaa kartoittamaan Suomen sienilajistoa.
– Tarkoitus on tehdä kansalaistiedettä ja aktivoida ihmisiä ilmoittamaan havaintoja, Oulun yliopiston kasvimuseon intendentti Anna Liisa Ruotsalainen kertoo.
Ruotsalainen on ohjausryhmän jäsen sieniatlashankkeessa, joka on saanut rahoitusta Koneen säätiöltä.
Mukana ovat maamme luonnontieteelliset museot sekä Suomen sieniseura, mutta nimenomaan harrastajien osuus tulee olemaan ratkaiseva.
– Painotus on suursienilajistossa, Jyväskylän yliopiston tiedemuseon varajohtaja Panu Halme kertoo. Siinäkin riittää tekemistä, sillä helttasieniä, tatteja ja kääväkkäitä on yhteenlaskettuna pitkästi yli 2 000 lajia.
– Kuka tahansa pääsee mukaan, mutta usein pitää olla valmis ottamaan näyte, tutkija Matti Kulju korostaa. Helpoimmin tunnistettavien lajien dokumentointiin voi riittää valokuva.
Harrastajat ilmoittavat havaintonsa netissä ja asiantuntijat varmistavat havainnot näytteiden tai kuvien perusteella.
Hankkeessa saadaan tietoa sienilajiston levinneisyyden lisäksi lajien elinympäristövaatimuksista ja uhanalaisuudesta.