Saksalaisella lähes puoli miljoonaa ihmistä työllistävällä monialayhtiöllä Siemensillä menee samaan aikaan erinomaisesti ja surkeasti. Toimitusjohtaja Klaus Kleinfeldin kaksivuotisen kauden aikana osakekurssi on kolminkertaistunut, liikevaihto kaksinkertaistunut ja toimialarakenne selkiytynyt.
Silti Kleinfeld sai kuluneella viikolla lähteä, ilman että ketään seuraajaa hänelle olisi vielä ollut tiedossa. Hieman häntä aiemmin yhtiöstä oli eronnut hallituksen puheenjohtaja Heinrich von Pierer. Monet muutkin johtajat ovat jättäneet yhtiön - tai päätyneet telkien taakse ainakin kuulusteluiden ajaksi. Monimutkaiset oikeudenkäynnit ovat varsinaisesti vasta edessä, ja ne takaavat Siemensille kielteistä mainetta ehkä vielä vuosiksi eteenpäin.
Syynä ovat korruptioepäilyt ja rikostutkimukset, joissa on puhe sadoista miljoonista euroista. Sen paremmin Kleinfeld tai von Pierer eivät ole olleet epäiltyinä mistään. Silti heidän asemansa tuli kestämättömäksi. Vielä helmikuussa Kleinfeld oli ilmoittanut, ettei ole sekuntiakaan harkinnut eroa. Nyt tilalle tarvitaan täysin uusia ulkopuolisia nimiä.
Nokian ja Siemensin uudelle verkkopuolen yhteisyritykselle - joka on iso tekijä Oulussakin - ei tällä kaikella ole suoraa vaikutusta. Välillisesti se sen sijaan jo on tuntunut ja tuntuu. Lahjusskandaali viivästytti yhteistyön liikkeellelähtöä ja Kleinfeld oli nimetty Nokia Siemens Networksin hallituksen varapuheenjohtajaksi. Paikka siirtynee Siemensin uudelle keulakuvalle, kunhan sellainen löytyy.
Lähtökohtana on, että Siemensiin pesiytyneellä kyseenalaisella yrityskulttuurilla ei voi olla sijaa yhteistyössä Nokian kanssa. Kaikki uuden yhtiön yksiköt on tutkittu tarkkaan, sillä mihinkään epäilyksiin ei yhteisyrityksellä ole varaa. Se silti tuskin voi olla täysin sivussa, jos myrsky alkaa käydä saksalaisen emoyhtiön yllä.
Jos korruptioepäilyt pitävät paikkansa, hämärät käytännöt ovat pesiytyneet syvälle Siemensin rakenteisiin. Se taas pakottaa pohtimaan, onko taustalla laajempikin käytäntö saksalaisessa yritysmaailmassa. On esiintynyt väitteitä, että asiakkaiden lahjonta olisi pikemminkin maan tapa kuin poikkeus. Myös suhteissa ammattiliittoihin on ollut hämäriä rahaliikkeitä.
Oikeudessa ratkotaan muun muassa sitä, kuuluuko tällaisesta vastuu yrityksen tietyille johtajille vai onko Siemens yrityksenä ollut kaikesta tietoinen. Tapauksella on kauaskantoisia seurauksia sekä jättiyhtiölle itselleen että koko Saksan liike-elämälle. Kaikki nyt nähty voi olla vasta jäävuoren huippu.
paakirjoitus@kaleva.fi