Keskipäivän rauhallisessa asiakasvirrassa kuljeskelevan Timo Juntusen erottaa olevan Zeppelinissä muilla asioilla vain asusteesta: kauluksesta löytyy niin sanottu sokeripala, joka paljastaa ammatin olevan ihmisten paimen. Juntusen missio on olla paikalla kaikkien kohdattavana.
Timo Juntunen palasi Kempeleen seurakuntaan viime syksynä vietettyään välillä vuoden Lumijoella. "Keskustelin kirkkoherra Pekka Rehumäen kanssa toimenkuvastani ja päätimme, että tarttuisin tällaiseen hankkeeseen."
Juntunen sanoo olevansa nyt kutsumuksessaan, todella. Kempele on kasvanut ja laajentunut niin nopeasti, että seurakunta saa olla valppaana tavoittaakseen kaikki uudet seurakuntalaiset. Zeppelin on hyvä passipaikka, sillä seurakunnan kokoontumistilat sijaitsevat kunnan kahtia jakavan moottoritien toisella puolella.
Kauppakeskuksen kappeli onkin seurakunnan itäisin etappi.
"Olemme pitäneet kiinni siitä, että kappeli on auki silloinkin kuin kauppakeskus", Juntunen kertoo.
Kappeli vihittiin jo aikanaan ekumeeniseksi, ja läsnä olivat tuolloin huhtikuun 8. päivänä 1992 piispa Olavi Rimpiläinen ja metropoliitta Leo, nykyinen arkkipiispa.
Niin Kempele kuin Oulun seutukin on laajentunut monikulttuurisemmaksi monin verroin sen jälkeen. Juntunen tähdentää, että kappeli on myös uusia tulijoita varten.
Vaikka kappeli on sijainnut samalla paikalla Zeppelinin Matteus-aukion kulmalla parikymmentä vuotta, aktiivista toimintaa siinä ei ole ollut. Nyt sitä siis herätellään Lasaruksen unesta.
"Seurakunnan toiminnalle on paikka tässä elämän keskellä", Juntunen painottaa.
Tarkoituksena on, että Zeppelinissä asioivat löytäisivät Timo Juntusen paikan päältä perjantaisin puolesta päivästä iltapäivään. Sen jälkeen erityishuomiossa ovat alueen nuoret. Mikäli papille on tarvetta kello 16 jälkeenkin, on Juntunen valmis rukkaamaan aikatauluaan.
"Silloinkin kun kauppakeskuksessa vietetään esimerkiksi vuotuisiin juhliin liittyviä tapahtumia, pyrimme olemaan läsnä juhlinnassa", Juntunen lupaa.
Miksi sielunpaimen sitten on paikalla juuri perjantaisin?
"Perjantai on mielestäni aika latautunut päivä", Juntunen toteaa. "Ihmiset ovat valmiita juttelemaan elämästään eri tasoilla. Spontaanille kosketukselle on sopiva tilaus."
"Olen jo liikkunut tässä jonkin verran ennen hankkeen varsinaista aloittamista, muun muassa palaveerannut Zeppelinin kaupallisen johtajan kanssa."
"Olen myös istunut aukiolla lounastamassa, ja kun on tämä sokeripala kauluksessa, aina on tullut tuttuja ja tuntemattomia juttelemaan", Juntunen selittää.
"Ihmiset tulevat kertomaan paljon iloisista asioista kuten perheestä ja lapsista. Työstä ja työn raskaudestakin päädymme usein puhumaan."
Jos kappelin halutaan olevan kaikkien käytössä, myös Juntusen ja seurakunnan nuorisotyöntekijöiden puheille pääsevät yhtä lailla oululaiset tai muualla kirjoilla olevat.
"Emme ole täällä vain luterilaisia tai aktiiveja seurakuntalaisia varten", Timo Juntunen määrittelee. "Vuorovaikutus koko yhteisön kanssa on tärkeää."
Juntusen mukaan ajattelusta "tietty aika ja paikka", on kyettävä luopumaan hengellistenkin keskustelujen kohdalla. Kaikelle on oltava oma ympäristönsä.
Juntunen mainitsee, miten suuri osa kollegoista miettii edelleen, miten kirkko voisi tavoittaa kansalaiset perinteisin keinoin. Hän itse on ottanut ajan haasteet vastaan ja on tavattavissa myös Facebookissa!
"On luonnollisempaa, että tämä kaikki tapahtuu missä vaan", kappalainen Timo Juntunen tähdentää.