Jokaisella yhtyeellä on oma vuosikymmenensä, oma kultakautensa. Jotkut vuosikymmenet ovat vain arvostetumpia kuin toiset: kun esimerkiksi The Beatlesista puhutaan 60-luvun yhtyeenä, esitetään vain kiistaton tosiasia ilman minkäänlaista arvoarvostelmaa.
Brittiläistä Depeche Modea puolestaan pidetään usein vähätellen 80-luvun yhtyeenä. Yhtyeen kaksituntinen konsertti Helsingin Areenassa osoittaa maineen vääräksi useallakin eri tavalla.
Ensinnäkin kuulluista 21 kappaleesta ainoastaan seitsemän on peräisin olkatoppausten ja mauttomien kampausten luvatulta vuosikymmeneltä, loput ovat yhtyeen 90-luvun albumeilta sekä viime syksynä ilmestyneeltä kehutulta Playing The Angel -levyltä.
Toiseksi yhtyeen innovatiivinen konerock näytti jo 80-luvulla suuntaa tulevien vuosikymmenien rockmusiikin kehitykselle. Eivätkä yhtyeen vanhat hitit, kuten konsertissa kuullut Enjoy The Silence, Personal Jesus ja Behind The Wheel, ole vanhentuneet päivääkään siitäkään huolimatta, että niiden ilmestymisestä on kohta jo kaksi vuosikymmentä.
Vahvat laulajat pitävät profiilin korkealla
Valtavan hittivaraston lisäksi Depeche Mode perustaa lavashownsa kahden vankan tukipilarin varaan. Laulaja Dave Gahan on vielä 45-vuotiaanakin yhä uskottava rockkukko, jonka esiintymisessä ei ole piiruakaan yleensä konepopyhtyeisiin yhdistettävästä lavapassiivisuudesta. Häntä tukevat Anton Corbijnin kuvaamat animaatiot ja taustafilmit, jotka eivät kuitenkaan tunkeile konsertin keskipisteeksi vaan antavat tarvittavaa lisäsävyä konserttielämykselle.
Depeche Modella on myös onnekseen riveissä toinen erinomainen laulaja. Käytännössä kaikki yhtyeen klassikot kirjoittanut Martin Gore pääsee valokiilaan tuttuun tapaan kolmen akustissävytteisemmän laulun ajaksi, jotka tarjoavat kaivatun herkän hengähdyshetken konserttia muuten hallinneilta kylmiltä ja nopeatempoisilta kappaleilta.
Lavashow ei petä
Myös Helsingin Areenalla näkee, että yhtye on maineensa rakentanut paitsi 80-90-luvun taitteiden klassisilla levyillään myös ahkeralla keikkailemisella.
Depeche Mode elävänä on suuri show, jossa mikään ei jää sattuman varaan eikä yhtyeen musiikista pitävälle jätetä mahdollisuutta pettyä.
Kun Gore ja Gahan yhdessä laulavat päätöskappaleena kehtolaulumaisen Goodnight Loversin yleisön sekaan kurottuvalla rampilla, he kaiken paukkeen ja kilkkeen päätteeksi onnistuvat vielä paljastamaan Depeche Moden suosion kaikista tärkeimmän syyn, intiimin ja emotionaalisesti rikkaan laulunkirjoitustaidon.
