Kohta se taas alkaa. Tai osalla se on jo alkanut. Fiksut osaavat varautua siihen, että siitepölykausi ja allergialääkitykset iskevät päälle. Kahvipöydissä pohditaan, joko kannattaisi popsia lääkkeitä vai voisiko lykätä myöhemmäksi. Koivu tosiaan kukkii jo toukokuussa, nyökytellään yhdessä. Mutta jos sopivasti matkaa pohjoiseen, voi vaikka välttää pahimman siitepölykasauman. Jos taas on lähdössä reissuun eteläiseen Suomeen, lienee syytä startata ellei halua niiskuttaa koko matkaa. Joku ihme juju piilee siinäkin, että moni uusii lääkekuurinsa lääkärillä vähintään viime tipassa. Siitepölyallergikko laahustaa auttamatta askelen myöhässä, ja sen huomaa vasta, kun silmät alkavat vuotaa.
Allergista nuhaa on 15-20 prosentilla suomalaisista. Yleisyys takaa sen, että lähes joka kahvipöytäseurueesta löytyy siitepölykärsimysten jakajia.
Muut harmittelevat, kun ikkunoista kantautuu siitepölyjä puhtaille pinnoille. Siitepölyallergikkoa ei siivous rasita. Hän tyynesti pyyhkii pölyt, mutta harmittelee kun taas tutut merkit iskevät. Silmät punoittavat ja kutisevat, nenä on tukkoinen, niiskuttaa ja aivastuttaa. Tautina allerginen nuha ei aina tule yksin. Allergista nuhaa sairastavista noin neljännes sairastuu astmaan ja, päinvastoin, astmaa sairastavista kutakuinkin 80 prosentilla on allergista nuhaa. Kahvipöydässä tiedetään, että yleisimpiä ja pahimpia syitä ovat leppä, koivu ja heinät. Loppukesästä päälle käy pujo.
Kahvipöydän keskustelussa vertaillaan lääkkeiden nimiä ja tehoja. Jos joku on saanut jotain uutta troppia, kaikki tahtovat tietää yksityiskohtia. Samalla muistellaan eri kesien tuskaisuusasteita. Helpot suvet eivät painu mieleen, mutta silloin yhtenä kesänä ei moneen kuukauteen pärjännyt hetkeäkään ilman silmätippoja, muistaa yksi. Joo, silloin sai suotta haaveilla sulkapallo- tai minigolfsessiosta ulkoilmassa. Sinä kesänä ahdisti pelkkä parvekkeella käynti, höystää toinen. Kokeneet tietävät, että allerginen nuha ei viivyttele reaktiollaan, vaan oireet voivat iskeä nopeasti, muutamassa minuutissakin. Puhe kiertyy muihin oireisiin. Ketä kutittavat omenat, kenen huulet kammoavat kiivihedelmää.
Kerran oli yksi nainen pikkulikkana kuullut, että allergialääke saattaa väsyttää. Varmuuden vakuudeksi hän kävi aina pitkälleen samalla kun iltapäivällä nappasi lääkkeensä. Kun vanhemmat ihmettelivät kauniiden kesäpäivien pitkiä nokosia, selvisi että johan väsytti kun maaten meni.
Pian joku kahvipöydässä oivaltaa kertoa, että se ja se on käynyt siedätyshoidossa ja että se on huimasti pelastanut sen ja sen elämää. Niin. Pitäisiköhän tuota vaihtoehtoa selvittää. Joku opastaa, että usean vuoden kestävä siedätyshoito tepsii varmimmin nuoriin. Valistuneemmat - ja ehkä suuremmin ongelmasta kärsivät - kertovat, että siedätyksen voi kuulemma aloittaa vasta syksyllä. Ja kuka enää syksyllä kesän heinänuhaansa muistaa.