Ohjaaja Timo Koivusalo kuulostaa huojentuneelta saatuaan yli kolmivuotisen Sibelius-urakkansa vihdoin valmiiksi. Hän on jo saanut makua arvosteluista, sillä elokuvan ensimmäiset kriitikkonäytökset pidettiin elokuussa ja ensiesitys Lahden Sibelius-festivaalilla.
Elokuvateatterilevitykseen Sibelius-elokuva tulee tänään.
Arviot ovat enimmäkseen olleet ylistäviä, ja jopa kyynisinä usein pidettyjen kriitikoiden tiedetään kyynelehtineen ennakkonäytöksissä. Niin syvältä Sibeliuksen tarina, musiikki ja persoona kouraisevat suomalaista sielua.
Tämä sisäänrakennettu tilaus Sibeliusaiheen valkokangastulkinnalle ei suinkaan haittaa Timo Koivusaloa, päinvastoin.
Suomalaisuuden symboliksi
"Jo kuvauksissa fiilikset olivat katossa, ja mikäli elokuvamme ensimmäiset esitykset voivat antaa minkäänlaista suuntaa suuren yleisön vastaanotosta, mielestäni on upeaa, jos Sibelius onnistuu kohottamaan suomalaista kansallistuntoa ja syvästi tuntemaamme isänmaallisuutta."
Koivusalo toivoo, että Suomen nuoret sukupolvet tulisivat katsomaan Sibelius-elokuvan. Ohjaajan omasta mielestä Sibeliuksella on potentiaalia myös kansainväliseen elokuvalevitykseen.
"Paiskimme asian hyväksi koko ajan kovasti töitä, mutta pidämme samalla jalat tiukasti maassa", Timo Koivusalo kertoo.
Sibelius on elokuvallisena aiheena kiitollinen, toteaa Koivusalo.
"Hulluhan ehkä olin kun tähän hankkeeseen pestauduin, mutta toisaalta vain hullu olisi jättänyt tarttumatta tällaiseen tilaisuuteen. Onhan kyse maailmanluokan musikaalisesta nerosta, joka eli uransa alussa suuriruhtinaskunnassa, Suomen ollessa vielä vahvasti Venäjän ikeen alla", Koivusalo tilittää.
"Kun Suomi pyrki kohti itsenäisyyttä ja Sibelius kohosi koko suomalaisuuden symboliksi, edusti se Venäjälle melkoista uhkakuvaa. Aihe on siinäkin mielessä mielestäni hedelmällinen, että saatoin sisällyttää tarinaan mukaan myös Sibeliuksen aikalaisia, kuten Robert Kajanuksen, Akseli Gallen-Kallelan ja Eino Leinon."
Autenttisuutta Italiasta ja yliopiston juhlasalista
Koivusalon mukaan koko elokuvan budjetti, nykymittakaavassa verrattain vähäinen 1,7 miljoonaa euroa laitettiin likoon valkokankaalle.
Autenttisuutta haettiin filmaamalla esimerkiksi Italian Rapallossa, missä Sibelius lomaili, sekä Helsingin yliopiston juhlasalissa, joka oli todellisuudessakin ensiesityspaikka monelle hänen sinfonioistaan.
"Lavastus ja puvustus olivat tuotannollisesti varsin suuria menoeriä, sillä teetätimme muun muassa mittatilaustyönä pukuja ja vaatteita yli 2 000 avustajalle. Tokihan elokuvan budjettiin olisi helposti kulunut toinen mokoma lisää tuotantovaroja", Timo Koivusalo myöntää auliisti.
Suosalo omaksui
kehon rytmin
Itsekin näyttelijänä toiminut Ulvilan suuri poika osaa arvostaa keskeisissä osissa olevia luonneaktöörejään.
"Olen niin onnekas Martti Suosalosta, joka osaa aina mennä esittämiensä hahmojen sisään. Hän omaksui tässäkin tapauksessa Sibeliuksen kehon rytmin, kävelytyylin ja hengityksen. Hän on uskomaton näyttelijä, enkä olisi voinut kuvitella ketään muuta Sibeliuksen rooliin. Martti kykenee sävellystyön ja kapellimestaritaitojen lisäksi tulkitsemaan säveltäjämestarin iloja ja suruja sekä pienen lapsen lohdutonta menetystä. Hänessä oli Sibeliukseksi kaikki mitä tarvitsin, enemmänkin."
Myös Miina Turunen Ainona on Koivusalon mielestä todellinen aarre, ja miten paljon hän muistuttaakaan todellista esikuvaansa. "Oli suuri siunaus, ettei ketään näyttelijää tarvinnut juuri suostutella esiintymään tässä elokuvassa", tarmokas Sibeliusohjaaja suitsuttaa keskeistä näyttelijäkaartiaan.