Filosofian maisteri Pentti Jorman, 59, ovat monet oululaiset oppineet tunnistamaan ennen muuta räväkästä, persoonallisesta naurusta.
Penan naurun ovat oppineet tuntemaan asiakkaat niinä vuosia, kun hän toimi lääkefirman palveluksessa, vanhemmat lasten yhteisten uintiharrastusten parissa sekä paistinkääntäjäystävät, kun rotissöörien pöydissä on taas kerran kerrottu hauska juttu.
Yllätys monille Pentti Jorman tunteneillekin on ollut se, että hän on juuri se oululainen salaperäinen Herra Pankkiholvi, jonka omistuksessa ovat olleet Jean Sibeliuksen kadonneiksi uskotut nuottikäsikirjoitukset. Näiden nuottien, jotka nyt on myyty Turun Sibelius-museolle, ja muiden saman pankkiholvin aarteiden vaiheista on kerrottu viime kesän ja syksyn aikana Kalevassa.
Salaperäisenä tähän saakka pysytellyt nuottien omistaja tuli julkisesti esille sunnuntaina Oulussa pidetyssä Sibelius-konsertissa, jonka oululainen musiikkiteatteriyhdistys Musica järjesti.
Isoisän antikvariaatista kaikki alkoi
Sibeliuksen lempilaulajattarelleen Ida Ekmanille omistamia nuotteja oli Jorman suvussa alunperin enemmänkin, 12 kappaletta.
Ne osti aikanaan isoisä Juho Ilmari Jorma (1884-1957), joka oli suomentanut sukunimensä Johanssonin Jormaksi.
Isoisä Jormalla oli antikvariaatti Helsingissä Fabianinkatu 29 C:ssa, nimeltään Antikvaario Oy. Hän oli erikoistunut nimenomaan tietokirjallisuuteen, mutta liikkeestä löytyi paljon muutakin kiinnostavaa. Ainakin pojanpojalle Pentille, joka ihasteli varsinkin ylähyllyltä häntä silmäaukoillaan tuijottanutta pääkalloa.
Säilyneessä kirjeenvaihdossa antikvariaatinpitäjää puhutellaan yleensä insinööriksi, vaikka pojanpoika tietääkin, ettei isoisä valmistunut koskaan vaan jäi tarinan mukaan viittä vaille valmiiksi maanmittausinsinööriksi riitaannuttuaan professorinsa kanssa.
Ida Ekman-nuotit, joita oli siis alunperin täysi tusina, möi Ilmari Jormalle ilmeisestikin Ida Ekmanin poika, Karl Ekman nuorempi.
Sibelius-nuotit
jaettiin tasan
Kun Pentti Jorman isoisä kuoli, kuolinpesän selvittäjä ei ottanut mitään muuta palkkiota vaativasta urakastaan kuin yhden ainoan kirjan. Mikä tuo kirja mahtoi olla, ei Pentti Jorma tiedä, mutta ilmeisesti mies sai hyvän palkan työstään.
Isoisän neljästä lapsesta oli tuolloin elossa kaksi tytärtä ja poika. Sibeliuksen nuotit jaettiin tasan eli jokainen sai neljät.
Tytärten, Marja-Liisa Räsäsen ja Hellevi Gustafssonin, omistukseen tulleet nuottikäsikirjoitukset myytiin heti, tietää Pentti Jorma. Nyt ne ovat pääasiassa Yhdysvalloissa, jonne ne joutuivat lontoolaisen huutokauppakamarin kautta.
Sen sijaan Pentin isä Juho Ilmari Jorma (1914-1993) talletti oman osuutensa. Kun nuotit runsas kymmenen vuotta sitten isän kuoltua joutuivat Pentin haltuun, hän seurasi isänsä esimerkkiä.
Biokemisti-isän monista työvaiheista pohjoissuomalaiset muistavat parhaiten tämän Oulun ja Kajaanin vaiheet. Oulussa Juho Jorma ennätti työskennellä Karjapohjolassa tehtaanjohtajana sekä OYKS:n ensimmäisenä biokemistinä ja alansa luennoitsijana yliopistossa. Ennen Ouluun tuloaan Juho Jorma työskenteli Kajaani Oyn tutkijana.
Eivät missään kadoksissa
"Eivät ne missään kadoksissa ole olleetkaan vaan hyvässä tallessa pankkiholvissa", Pentti Jorma heläyttää naurunsa ja kertaa vielä mielestään uskomatonta hulabaloota, joka syntyi, kun nuotit olivat nousseet pankkiholvin kätköistä julkisuuteen ja varmistettu aidoiksi viime syyskuun alussa.
Koska Pentti Jorman edesmennyt isä oli pitänyt osaltaan huolen siitä, että nuotit säilyvät kotimaassa, ei pojallakaan ollut suuria vaikeuksia, kun hän teki ratkaisuaan, mihin nuotit myy.
Huutokauppakamarien kautta hän olisi saanut mielestään suuremman hinnan kuin myydessään nuotit Turun Sibelius-museoon. Hän piti isänsä tavoin tärkeänä, että nuotit paitsi jäävät Suomeen tulevat myös julkiseen kokoelmaan.