Sioilla menee huonosti näinä päivinä. Suurin osa niistä pötköttää kinkkuina markettien pakastearkuissa tai kotien kiertoilmauuneissa.
Ja nekin jotka ovat vielä hengissä, ovat menettäneet maineensa. Se johtuu siitä, että irlantilaisista sioista on löydetty syanidia tai dioksiinia vai mitä se oli -- myrkkyä joka tapauksessa. Kukaan ei ole oikein kertonut, mitä se aiheuttaa syöjälleen, mutta tietosanakirja tietää, että ainakin finnejä. Välttäkäämme siis sitä viimeiseen saakka ja paheksukaamme irlantilaissikoja.
Sikojen itsensä kannalta on hieman epäselvää, kumpi kohtalo on kunniakkaampi, siis joutuako joulupöytään kinkuksi, vai olla kelpaamatta edes siihen, jolloin vaihtoehtona on tappaminen ilman tarkoitusta. Arvatenkin yhteistyöhenkiset siat valitsisivat kinkuksi joutumisen, koska ne tuntisivat silloin olevansa hyödyksi, mutta kyynikot päätyisivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska silloin ne eivät tuntisi tulleensa hyväksikäytetyiksi.
Meidän ihmisten, eli sikojen käyttäjien näkökulmasta tilanne on hieman toinen. Meidän on pakko ajatella muun muassa ympäristöämme ja ilmastonmuutosta. Joka puolella mitataan nykyisin niin sanottua ekologista jalanjälkeä, ja jos se on suurempi kuin kengännumero, sitä pitää ruveta pienentämään.
Yksi tapa on lopettaa lihan syönti, sillä ketju menee jotenkin sillä tavalla, että ennen syödyksi tulemistaan liha itse ehtii syödä hehtaaritolkulla hyvää heinikkoa tai muuta biomassaa, josta sen suolistossa muodostuu erilaisia kaasuja, jotka puolestaan aiheuttavat kasvihuoneilmiötä. Tämä kaasuvaihe toistuu vielä syömisen jälkeenkin ihmisessä, varsinkin jos liha on hernekeiton höysteenä.
Televisiossa näytettiin äsken tiedeohjelma, jossa kerrottiin, että tulevaisuudessa lihaa voidaan tuottaa syötäväksi kantasoluista. Siis kinkutkin kasvatetaan laboratorioissa suoraan kinkuiksi, joita ei voitane pitää kokonaisina eläiminä. Koko ilmastonmuutokseen johtava elinkaari jää pois, eikä yhtään elävää elikkoa tarvitse enää tappaa.
Vielä kauempana tulevaisuudessa häämöttää sellainenkin näkymä, että kinkunsyöjät itse kasvattavat eväänsä omalla parvekkeellaan. Kaupasta ostetaan vain pussillinen kinkun kantasoluja tai vaikka kotletinsiemeniä, ne pannaan vähäksi aikaa muhimaan näppärään kotilaboratorioon, odotetaan muutama aika ja otetaan sitten valmis ruoka ulos.
Tämähän on oikeastaan vanha konsti, joka on juomapuolella tunnettu suomalaisten korpikuusten juurella jo vuosisatoja. Niin ikään takavuosien suosikkijoululahja, leipäkone, toimi jokseenkin samalla periaatteella: vesi, jauhot ja hiivat työnnettiin vain koneeseen ja hupsis, sieltä pullahti kohta esille kokonainen leipä. Tulevaisuuden jouluina saatamme hyvinkin kääriä auki paketeistamme kinkkukoneita, joten eivät joulun herkut mihinkään häviä jonkin satunnaisen sikasyklin tai ilmastonmuutoksen takia. Lohdullista.