Sian liha liikkuu jou­lu­kor­teis­sa

Sika on hyvin aktiivinen eläin vanhoissa joulukorteissa. Korttipossut eivät loju läävissään tai nassuta jätteitä läteissään vaan viilettävät vauhdilla sorkat sojossa mäkeä alas pukin reki perässään.

Joulukortti vuodelta 1911. Tällaisen onnenapilakortin lähetti Olga-neiti Helsingistä sukulaisilleen. Kortissa on Venäjän vallan aikainen postimerkki ja lähetyspaikkana lukee "Täältä".
Joulukortti vuodelta 1911. Tällaisen onnenapilakortin lähetti Olga-neiti Helsingistä sukulaisilleen. Kortissa on Venäjän vallan aikainen postimerkki ja lähetyspaikkana lukee "Täältä".

Sika on hyvin aktiivinen eläin vanhoissa joulukorteissa. Korttipossut eivät loju läävissään tai nassuta jätteitä läteissään vaan viilettävät vauhdilla sorkat sojossa mäkeä alas pukin reki perässään.

Varsinkin viime vuosisadan alkupuoliskolla possu oli tontun kaveri ja ratsu, jonka kanssa kisailtiin ja leikiteltiin. Ennen Petteri Punakuonoa yhden kunnon karjun selkään mahtui jopa kaksi tonttua ja kolme tähtipoikaa.

Muodokkaat töpselikärsät ovat lisäksi sangen urheilullisia. Ne luistelevat uudella jäällä, laskevat mäkeä remmisuksilla, tanssivat piirileikkejä lasten kanssa ja leijaavat pilvistä pienellä laskuvarjolla. Luulisi siinä kilojen sulavan.

Korttisioille ei mikään ole vierasta. Ne osaavat jopa leipoa piparkakkuja esiliina edessään.

Useimmat kuuluisimmista kuvittajistamme piirsivät myös possuaiheisia joulukortteja: Arnold Tilgmann, Rudolf Koivu, Jenny Nyström, Erik Forsman. Harvinaisempia possut ovat Martta Wendelinin korteissa.



Satavuotias possukortti


Tänäkin jouluna me suomalaiset syömme kuusi miljoonaa kiloa kinkkua. Kinkku kuuluu myös oululaisen Seppo Timosen joulupöytään. Timonen pitää vaaleanpunaisista kärsäeläimistä myös aivan erityisellä tavalla, sillä hän kerää possuaiheisia joulu- ja uudenvuoden kortteja.

Timosen kokoelmissa on ainakin 600 possukorttia. Niistä 438 on nyt esillä Oulun pääkirjaston ala-aulan vitriineissä. Kortit ovat näytillä ensimmäistä kertaa.

"Possu on hyvä aihe, se kuuluu jouluun. Possu on semmoinen joulun symboli. Ollaan me ihmisetkin ehkä vähän possuja joulun aikaan", kommentoi keräilijä aihevalintaansa.

Timonen tunnustaa aina keränneensä jotakin.

"Jossakin vaiheessa rupesin ottamaan talteen possuaiheisia kortteja, ja siitä se on pikku hiljaa laajentunut. Järjestelmällisesti olen kerännyt possukortteja vajaat kymmenkunta vuotta. Hankin niitä kirpputoreilta, antiikki- ja keräilymessuilta ja ystäviltä. Osa korteista on kotoperuja, sillä isä on myös ollut tavaran talteen panija."

Vanhimmat Timosen possukorteista ovat aivan 1900-luvun alusta.

"Vanhin on muistaakseni vuodelta 1903."



Sikakyyti ennen poroa


Keräilijä huomauttaa, ettei joulu näy vanhoissa korteissa samalla tavalla kuin nykyään. Joulukuusi on nuorempi ilmiö kuin joulupuuro ja joulupukin poro tuoreempi tapaus kuin sikakyyti.

"Sikoja ruvettiin jo ajoissa ennen joulua kasvattamaan ja lihottamaan. Niistähän saatiin sitten hyvää jouluruokaa. Possut ovat korteissa hyvin inhimillisiä otuksia. Niiden ilmeet ovat hyviä, tilanteeseen sopivia, jopa autuaita. Kuvissa possut vaikuttavat hyvinkin viisailta."

Enemmistö korttipossuista on eläviä, vain muutamalla on jo omena suussa ja haarukka ja veitsi pystyssä selkäpalassa. On sellaisiakin kortteja, joissa sikaa syötetään kauhalla, mikä viittaa odotettavissa olevaan teurastukseen.

"Täytyy saada kovasti massaa, läskiä, possulle", huomauttaa Seppo Timonen.

Korttipossut ovat vekkuleita ja humoristisia hahmoja. Niillä on paljaat pyöreät muodot ja usein rusetti, kulkunen tai tiukurivistö ihraniskan somisteena.



Kisaa Huuto.netissä


Seppo Timonen selailee korttejaan kotona aika usein, koska ne täytyy saada pysymään päässä.

"Kun hommaa uusia kortteja, pitäisi muistaa, mitä jo on ja mitä ei. Kaksoiskappaleita kertyy sittenkin."

Kalleimmasta possukortistaan Seppo Timonen on pulittanut toistakymmentä euroa. Se ei ilmeisesti ole ennätyshinta, minkä hän on harrastuksensa parissa yhdestä kortista maksanut.

"Tekijä määrää kortin hintaa aika paljon. Jos kyseessä on vaikka Martta Wendelinin vanhempi kortti, siitä joutuu maksamaan niin kuin erikoisuudesta."

Timonen kerää paitsi possuaihetta myös eri tekijöiden kortteja, esimerkiksi Omppu alias Osmo Omenamäen ja Marja-Liisa Pitkärannan kortteja. Kaikkiaan hänen kansioissaan on tuhansia postikortteja.

"Muita possukorttien keräilijöitä löytyy Etelä-Suomesta. Huuto.netissä on aika kova kilpailu hyvistä korteista", Timonen paljastaa.



Kylmennyt on tunnelma


Seppo Timonen arvostelee nykyajan joulukortteja. Niiden ilme on hänen mielestään kylmentynyt.

"Nykyajan kortteihin ei enää tehdä possuja sillä lailla kuin vanhoihin. Niissä ei ole enää joulutunnelmaa. Nykyään on paljon semmoisia kortteja, joita ei haluaisi laittaa pahimmalle vihamiehellekään."

Timosten perhe lähettää 60-70 joulukorttia. Kortit valitsee Sepon puoliso.

Onko possukorttiharrastustasi kommentoitu?

"Se menee aika paljon vitsinä. Kun vaimo lähti lasten kanssa etelään syyslomalle, työkaveri tuli sanomaan, että nyt sinulla taivas ratkesi: saat levitellä kaikki possukorttisi olohuoneen lattialle."

Seppo Timosen possuaiheisia joulu- ja uudenvuoden kortteja sekä joululehtiä ja vanhoja leluja Oulun pääkirjaston ala-aulan vitriineissä 9.1.2005 saakka.

Ilmoita asiavirheestä