Satavuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä Dmitri Shostakovitsh (1906-1975) ajautui Neuvostoliitossa olosuhteiden pakosta kaksijakoiseen elämään.
"Jos rupean tekemään tilinpäätöstä, en yleisesti ottaen voi sanoa käyttäytymistäni erityisen sankarilliseksi", säveltäjä toteaa itsekriittisesti Solomon Volkovin toimittamassa muistelmateoksessa.
Shostakovitshin suhde Staliniin kehittyi kuin Beethovenin suhde Napoleoniin; harhaluulot karisivat, ja nopeasti.
"Tänä päivänä Shostakovitshiin ei liity enää ambivalenssia. On alettu ymmärtää, että hän oli ehkä musiikinhistorian suurin kärsijä suhteessa valtaan", sanoo maamme parhaisiin Shostakovitsh-asiantuntijoihin lukeutuva säveltäjä Pehr Henrik Nordgren.
"Shostakovitshista tuli stalinismin uhri. Hänet leimattiin nuoruutensa töiden takia."
Viulisti David Oistrah tapasi kertoa, miten Shostakovitshilla oli 1930-luvun lopulla kotonaan sängyn alla aina valmiiksi pakattu kapsäkki. Hän odotti, milloin ovelle koputetaan.
Mutta Shostakovitsh myös liittyi kommunistiseen puolueeseen ja hän oli sen jäsen kuolemaansa saakka.
Shostakovitsh sävelsi Neuvostoliiton hienointa ja sankarillisinta musiikkia.
Hänen tuotantonsa syvimmät arvot Pehr Henrik Nordgren löytää kuitenkin humaanisuudesta, joka usein ilmenee ironian läpi.
"Musiikki oli hänen protestinsa. Esimerkiksi 8. sinfonia on epäviralliselta lisänimeltään Stalingrad-sinfonia, mutta siinä Shostakovitsh ihan selkeästi kuvaa sodan aiheuttamaa tuskaa. Se ei ole mikään sankarisinfonia. Syntyy suora ajatusyhteys Beethoveniin ja Napoleoniin."
Kun toinen maailmansota päättyi, Shostakovitshin oli määrä tehdä beethovenmainen "oodi ilolle", sankaruuden ylistys.
Sen sijasta hän sävelsikin 9. sinfoniansa, joka edustaa "täysin galoppimaista ilottelua, narrimaista musiikkia", kuten Nordgren sitä kuvailee.
1930-luvun puolivälissä valmistunut neljäs sinfonia esitettiin ensimmäinen kerran vasta vuonna 1961.
Viive oli yhä vain heijastusta siitä, että Shostakovitshin ooppera Mstsenskin piirikunnan Lady Macbeth oli haukuttu formalistiseksi Pravda-lehdessä 1930-luvun puolivälissä.
Ensimmäisen viulukonsertto uskallettiin esittää vasta vuonna 1955, Stalinin kuoleman jälkeen.
Stalinin puhdistusten aikana Shostakovitsh ajautui varsin teennäiseen elämään pysyäkseen hengissä.
"Hän ehti tehdä musiikkia ainakin 80 elokuvaan. Stalin oli suuri elokuvan ystävä, mistä syystä generalissimus ehkä antoi Shostakovitshin säveltää", Pehr Henrik Nordgren arvioi.
Shostakovitsh sai ansioistaan Stalinin palkintoja, mutta ne aiheuttivat vieläkin suurempaa pelkoa.
Oliko kysymyksessä pelkkä vallanpitäjien juoni?
"Taiteilijoiden suhde politiikkaan oli Neuvostoliiton alkuvuosina ollut hyvinkin monitahoinen. Stalinin ja sosialistisen realismin myötä kaikki siis kaatui", Nordgren kertaa.
Shostakovitshin nuoruudessa monet ajattelivat, että vallankumous vaatii vallankumouksellista musiikkia, ja Shostakovitsh lähti tähän mukaan. Radikaali länsimainen taidemusiikki oli myös pinnalla. Kolmantena linjauksena Nordgren mainitsee kansan riveistä nousseen propagandistisen agitaatiomusiikin.
Oulun musiikkijuhlilla esitetään tänään torstaina venäläisen Sergei Eisensteinin vallankumousvuoden 1905 tapahtumia kuvaava elokuva Panssarilaiva Potemkin (1925). Elokuvan musiikki on peräisin Shostakovitshin eri sinfonioista. Madetojan salissa sitä soittaa Oulu Sinfonia kapellimestarinaan Esa Heikkilä.
Filmimusiikkikoosteen tekivät 1970-luvulla venäläiset musiikkitieteilijät. Siinä soi otteita sinfonioista nro 4, 5, 8, 10 ja 11.
"Shostakovitshin teoksia käytetään elokuvamusiikkina hienosti, erittäin tehokkaasti", kehuu Pehr Henrik Nordgren.