Lähi-idästä ei tunnu kantautuvan yhtään uutista, joka selkeyttäisi siellä vallitsevaa vyyhtiä. Päinvastoin, asiat tuntuvat jatkuvasti vain mutkistuvan.
Uusimmasta käänteestä voi Israelin pääministeri Ariel Sharon syyttää vain itseään. Hän teki Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa yksipuolisesti sopimuksen Gazan alueen siirtokuntien luovuttamisesta , mutta ei pystynytkään saamaan oman Likud-puolueensa tukea ratkaisulle. Sharon hävisi sisäisen puolueäänestyksen, jota hänen ei olisi edes tarvinnut järjestää ja jossa äänestysaktiivisuus jäi 40 prosentin rajan alle.
Tulos ei kerro vielä mitään edes Likudin jäsenten enemmistön ajattelusta. Todennäköisesti ahkerimmin äänestämässä kävivät ne, jotka kannattavat vieläkin kovempaa linjaa kuin pääministerinsä. Heidän panttivangikseen Sharon nyt jäi, ja tuloksena Israeliin saatiin sisäpoliittinen kriisi, ikään kuin maalla ei muutenkin olisi päänvaivoja riittämiin.
Pääministeri oli luopunut neuvotteluista palestiinalaisten kanssa, käytännössä hylännyt kansainvälisen yhteisön tavoitteleman "tiekartan" ja laatinut omat suunnitelmansa, joille Bush yllättäen antoi kaiken tukensa. Sharonin kompastelu on hyvin noloa myös Yhdysvaltain arvovallalle: paljon pantiin peliin, mitään ei saatu, ja jatko on taas vaikeampaa.
Maanantaina Israelissa vallitsi syvä hämmennys siitä, mitä nyt tapahtuu. Vain hetki sitten pääministerillä oli vahva ote kaikesta; nyt puhuttiin parlamenttikäsittelystä, uusista vaaleista tai kansanäänestyksestä. Sharon aikoi lujittaa otetta Länsirannan siirtokunnista tyhjentämällä siirtokunnat Gazasta, missä ne ovat Israelille pelkkä rasite. Mutta alueella, missä jokainen tuuma maata on ladattu täyteen tunnetta, uskontoa ja politiikkaa, ei mikään ole helppoa.
Lopputuloksena on uusi umpikuja, kaikkien entisten umpikujien jatkeeksi. Ainoa, mikä on varmaa, on molemminpuolisen väkivallan jatkuminen Israelissa ja Palestiinassa.
Kestävä rauhanratkaisu voidaan saada vain kansainvälisesti hyväksytyillä neuvotteluilla, jotka johtavat Israelin ja Palestiinan valtioiden rinnakkaiseloon. Tästä tavoitteesta ollaan päivä päivältä kauempana, sillä politiikkaa tehdään nyt mihinkään taipumattomien ääriainesten ehdoilla. Sharon kompastui omaan uhkapeliinsä. Kansanäänestys tai uudet vaalit voisivat auttaa selvittämään, millaista politiikkaa Israelin kansan enemmistö todella tukee.
paakirjoitus@kaleva.fi