Shanghai Maailman ensimmäinen kaupallinen levitaatiojuna liitää raiteillaan Shanghaissa ensi vuonna. "China Daily" -sanomalehden mukaan se ajaa neitsytmatkansa uuden vuoden aattona, lastinaan sekä Kiinan että Saksan korkeinta VIP -kermaa.
Arviolta noin 1,2 miljardia US dollaria maksanut Maglev-rata on saksalais-kiinalainen yhteistyöprojekti, jonka tarkoituksena on helpottaa 16 miljoonan asukkaan mittavia liikenne-ongelmia.
Maglev, eli magneettinen levitaatiojuna, kiitää 430 kilometrin tuntivauhdilla Shanghain keskustasta kaupungin itäpuolella sijaitsevaan Pudongin kansainväliselle lentokentälle.
Autolla 31 kilometrin matka taittuu, ruuhkista riippuen, noin tunnissa, mutta levitaatiojuna suhahtaa matkan kahdeksassa minuutissa.
Maglevin nopeus perustuu junan käyttämään sähkömagneettiseen voimaan, jonka avulla junavaunut nousevat aavistuksen raiteiden yläpuolelle mahdollistaen niiden liitämisen raiteita koskettamatta.
Shanghain metroverkoston laajenemisen jälkeen juna toimii yhdistävänä linkkinä Pudongin- sekä kaupungin länsiosassa sijaitsevan Hongqiao-lentokentän välillä.
Zhu Rongjin
siunaama projekti
Levitaatiojunaa voi hyvällä syyllä nimittää Kiinan pääministerin Zhu Rongjin suojattiprojektiksi.
Zhu Rongji koe-ajoi maglevia Saksassa kaksi vuotta sitten ja puolta vuotta myöhemmin hän testasi japanilaisten kehittämää teknologiaa.
Zhu päätyi puoltamaan saksalaista mallia, suurimpana syynä se, että päinvastoin kuin japanilaiset, saksalainen Transrapid International, Siemensin ja ThyssenKruppin yhteisyritys, suostui jakamaan firman kehittämää teknologista tietotaitoaan kiinalaisille.
Saksassa ja Japanissa maglev-junateknologiaa on kehitelty jo kolmisenkymmentä vuotta. Toistaiseksi kuitenkin molemmissa maissa on tyydytty pelkkiin koe-ajoihin.
Saksassa tehtiin vuonna 1993 maailmanennätys pyyhkäisemällä maglevilla 450 kilometriä tunnissa. Maglevin kaupallinen käyttöönotto ja sen markkinoiminen muihin maihin ei ole kuitenkaan sujunut yhtä lennokkaasti.
Suurin syy siihen on ollut raha. Maglev-juna ei näet irtoa pikkusummalla.
Kiinan päättäjien päitä hinta ei huimannut ja projekti eteni vauhdilla, joka etsii vertaistaan.
Vuoden 2001 tammikuussa Shanghain kaupunki ja Transrapid International allekirjoittivat sopimuksen yhteishankkeen toteuttamisesta. Reilun puolentoista vuoden kuluttua Saksasta toimitetut junat laskettiin raiteille valmiina koekäyttöön
Lisää
levitaatiojunia?
Eräs syy Kiinan pikaiseen toimintaan löytyy projektin isästä, Zhu Rongjista. Kiinan pääministeri näet halusi, että junaprojekti valmistuu ennen tämän eläkkeelle jäämistä, ensi vuoden maaliskuussa.
Pääministerin haaveena on myös se, että paraikaa suunnitteilla olevat pikalinkit Shanghain ja Pekingin, sekä Kantonin ja Hong Kongin välille toteutettaisiin levitaatiojunalla.
Shanghain levitaatiojunaprojektin onnistuminen ratkaisee, kulkeeko Kiinan tulevilla pitkän matkan pikajunalinjoilla maglev-rata vaiko perinteiset rautatiekiskot. Pitkällä välillä levitaatiojuna pystyy kiitämään 505 kilometrin tuntinopeudella, joten Peking-Shanghain väli sujahtaisi nykyisen 14 tunnin sijasta kolmessa tunnissa
Kaikkia maglev ei kuitenkaan ole onnistunut hurmaamaan. Muun muassa suurin osa Kiinan Rautatieministeriön edustajista on sitä vastaan.
Syynä siihen on levitaatiojunien huimat kustannukset sekä epävarmuus maglev-teknologian sopivuudesta pitkien välimatkojen liikenteeseen. Myös junien käyttöturvallisuus on toistaiseksi todistamatta.
Maglev-teknologian puoltajat toteavat, että kiistämättömän nopeutensa lisäksi sähkömagneettienergia takaa myös junan alhaiset ylläpito- ja käyttökustannukset. Juna on myös hiljaisempi ja sillä voi kokea "ykkösluokan" matkustajamukavuuden.
Tärkeintä olla ensimmäinen
Jos Shanghain levitaatiojuna voittaa Rautatieministeriön luottamuksen, Kiinassa liidellään maglevilla suuntaan jos toiseenkin.
Lokakuussa julkaistun tiedon mukaan maglevin rakentamisesta 137 kilometriä pitkälle Peking-Tianjin linjalle on jo käyty keskusteluja kiinalaisten asiantuntijoiden ja Transrapidin välillä.
Luodinnopealla junalla kuljetettaisiin vuoden 2008 Olympialaisiin saapuvia vieraita Tianjinin lentokentältä Pekingiin.
Raha tuskin on kynnyskysymys tuolloinkaan. Sekä Shanghaihin, Kiinan talousihmeen näyteikkunaan, kuin tulevien Olympialaisten isäntäkaupunkiin, ollaan aina valmiita pumppaamaan rahaa.