Loppuviikosta tuli jälleen julki Kiinan Shanghaissa koottu lista, jota yliopistoissa, tutkimusmaailmassa ja koulutuspoliittisten päättäjien joukossa on totuttu odottamaan toisaalta innokkaasti, toisaalta huolestuneena. Kyseessä on Jiao Tong -yliopiston kokoama luettelo maailman 500 parhaasta yliopistosta. Se ei ole lopullinen tai ehdoton totuus eikä edes ainoa paremmuuslistaus, mutta Shanghain listana tunnettu luettelo on ehtinyt saada maailmalla jo tunnustetun aseman.
Suomen yliopistojen asema ei ole viime vuodesta juuri muuttunut. Vain Helsingin yliopisto yltää nytkin sadan parhaan kaartiin. Turun yliopisto pääsi jälleen kolmensadan parhaan joukkoon. Teknillinen korkeakoulu, Jyväskylän yliopisto ja Oulun yliopisto päätyivät tarkentamattomille sijoille välillä 401-500. Suomi ei siis voi maailman mitassa yliopistojensa tasolla tämän mittauksen perusteella hurrata. Tosin huonomminkin asiat voisivat olla. Ainakin putoaminen kokonaan listalta ulos näyttäisi pahalta.
Shanghain lista laadittiin muutama vuosi sitten kiinalaisten omaan käyttöön. Sen tarkoitus oli tuoda Kiinan päättäjille tietoa siitä, kuinka kaukana perässä maan yliopistot tulevat maailman parhaista yliopistoista. Listan voi arvioida jokseenkin luotettavaksi myös sillä perusteella, että toinen tunnustettu arviointi, Britanniassa koottu The Times Higher Education nimeää maailman kärkiyliopistoiksi käytännössä samat opinahjot.
Merkillepantavaa on, ettei yksikään Kiinan yliopistoista edelleenkään yllä edes 150 parhaan yliopiston joukkoon. Nähtäväksi jää, miten Kiinassa suunnitellut kovat panostukset tutkimukseen maan yliopistojen tasoa lähivuosina nostavat.
Edelleenkin Shanghain listan tärkein viesti on se, että ylivoimainen osa maailman huippuyliopistoista sijaitsee Yhdysvalloissa. Ne toimivat maan menestyksen ja vaurauden kivijalkana, jollaisesta Euroopassa voidaan vain uneksia.
Epäilemättä osa Yhdysvaltojen menestyksestä johtuu yliopistojen koosta. Suuri yliopisto tuottaa paljon tutkimuksia. Toinen tekijä on englanninkielinen julkaisutoiminta, jota tiedemaailman merkittävissä, niin ikään englanninkielisissä julkaisuissa siteerataan. Tästä huolimatta Euroopassa Oulua myöten on syytä miettiä totisesti, missä kohtaa Yhdysvalloista voidaan ottaa mallia.
Se pitää muistaa, että listat yleensä kiinnittävät huomion tutkimuksen tuloksellisuuteen. Sellainenkin yliopisto, joka ei ole listausten kärkipäässä, voi antaa huipputason opetusta.
paakirjoitus@kaleva.fi