Shakki on sotaisa ja verinen strategiapeli. Shakissa syödään eli tapetaan vastapuolen nappuloita - siis sotilaita ja muita ihmisiä.
Oululainen tanssija-koreografi ja ohjaaja Antti Kairakari ja lyhytelokuvantekijä Joni Saastamoinen haastoivat itsensä shakkimatsiin, jossa taistelut käydään ratsastusareenalle rakennetulla hiekkapohjaisella pelialustalla.
Syntyi 22 ja puoli minuuttia pitkä tanssielokuva Shakki, joka kantaesitetään Tanssia tyrkyllä
-festivaalin avajaispäivänä tänään Valveen elokuvastudiossa.
Lyhytelokuvan dramaturginen rakenne on suoraan vuonna 1625 pelatusta shakkipelistä.
Italialainen Gioachino Greco peittosi tuolloin mustilla nappuloilla tuntemattoman vastustajan. Greco oli aikansa Garri Kasparov. Kahdeksastoista mustan siirto oli shakkimatti.
Tuntematon sotilas
Shakki on hätkähdyttävä tanssielokuva. Elokuvan manööverit ja kuvat aktivoivat katsojan mielessä median välittämät sotien ja terrorismin kauhut.
Elämystä tukevat tarkoin harkitut äänitehosteet: konekiväärin rätinä, räjähdykset, ilmahälytyssireeni ja pedon karjunta. Rauhan ääniä ovat hiljaisuus ja lintujen viserrys.
Elokuva kuitenkin viittaa enemmän kuin väittää.
"Peli on vain runko, jonka avulla kerrotaan muu tarina", Joni Saastamoinen opastaa.
Shakin tanssijat ovat eläviä nappuloita, jotka liikuttavat puisia vastineitaan pelin hierarkian puitteissa. Kuninkaat Renne Sänisalmi ja Jari Haavikko istuvat ylväinä ja viileinä sivustakatsojina ruuduissaan. Kuningattaret Mia Lappalainen ja Maria Littow vaanivat kirveet ojossa toistensa alamaisia. Sotilaiden missio on tappaa. Ne pirstovat vastapuolen puupäitä säpäleiksi.
Shakki ei jää vain abstraktille tasolle, vaan se koskettaa ja liikuttaa. Musta sotilas kantaa lähes ihmisen mittaisen puunappulan laudan ulkopuolelle hellästi kuin oikean kaatuneen toverinsa.
"Hän hautaa kaverinsa. Tai lapsensa", Kairakari toteaa.
Tanssielokuva paljastaa shakkipelin militaristisuuden. Mitä se kertoo yhteiskunnan hierarkioista, vallasta ja maailman nokkamiesten taktisista peleistä?
Säästäkää hevoset!
Shakki on sodanvastainen elokuva. Tekijät eivät kuitenkaan halua sitoa katsojien tulkintoja. Kairakari ja Saastamoinen puhuvat vallasta ja vastuusta.
"Toiset ihmiset päättävät asioista, joiden takia tai puolesta toiset joutuvat uhrautumaan tai kärsimään", Joni Saastamoinen pohtii.
"Jotkut ovat niitä, joita kelpaavat tykin ruuaksi, toisia pitää suojella ja säästellä. Sodanjohto käyttää ihmisiä strategisesti: toiset uhrataan ja toiset uhrautuu."
"Ne ihmiset, ketkä päättävät, päättävätkö hekään?" Kairakari kysyy. "Pitäisi tuntea kollektiivista vastuuta. Meidän pientenkin ihmisten teot vaikuttavat siihen, millä lailla maailma pyörii. Valtaa käytetään sekä globaalisti että kuntapelissä, kouluissa, työpaikoilla ja ihmissuhteissa."
Kairakari sanoo, että elokuva kertoo isojen pelistä.
"Siinä on viittauksia suurvaltapolitiikkaan ja pienvaltapolitiikkaan. Se ei ole ihan helppo, viihteellinen pläjäys. Sisällä on paljon asioita. Sota ja vallankäyttö ovat yksi näkökanta. Ja kyllähän sota sieltä aika kovasti läpi puskee, mikä on tarkoituskin", Kairakari toteaa.
Kairakari halusi lapsena säästää shakkipelissä hevoset, koska ne olivat niin kivoja nappuloita.
Elokuvassa suomenhevonen seisoo pelikentän ulkopuolella rouskuttelemassa heinää ja katsoo laitumeltaan viisaan näköisenä ihmisten hullua sotimista.
"Hevonen oli myös venäläisen shakin suurmestarin Garri Casparov lempiupseereja. Hän harjoittelikin joskus pelaamaan sillä lailla, että laudalla oli vain hevosia ja sotilaita. Vastapelurilla oli vain torneja ja sotilaita."
Rauha laskeutuu
Shakki kuvattiin päivässä.
"Ei meillä ole rahaa enempään", Antti Kairakari toteaa.
"Onhan se dramaturgisestikin hieno: aamulla aloitetaan sotiminen ja illalla kätellään voittajat", huomauttaa Joni Saastamoinen.
Tanssielokuva Shakki, ensiesitys 17.9. klo 16 on kutsuvierastilaisuus. Muut esitykset Valveen elokuvastudiossa 18.9. klo 16.30 ja 20.9. klo 14 ja 15. Vapaa pääsy.