Tuoreen selvityksen mukaan vapaaehtoisesta seutuyhteistyöstä ei ole malliksi kuntauudistukselle. Seutuyhteistyö on osoittautunut erittäin hitaaksi ja vaivalloiseksi prosessiksi saada muutosta aikaan. Yritystä on, mutta tulokset eivät oikein puhu puolestaan.
Tampereen yliopiston tutkijoiden mukaan seutuyhteistyö törmää kuntien itsekkyyteen. Kunnat eivät ole olleet valmiita antamaan seudulliselle elimelle sitä valtaa, mitä tarvitaan todellisten muutosten tekemiseen.
- Kun kymmenen kuntaa joutuu tekemään yhtenäisen päätöksen, tulos on arvattavissa. Aikaa kuluu ja alkuperäinen idea vesittyy, tiivistää asian tutkija Jenni Airaksinen.
Nykyisiä seudullisia hankkeita ei kuitenkaan ole syytä työntää romukoppaan. Seudullista osaamista on osattava käyttää hyväksi, eikä "keksiä pyörää uudestaan". Airaksinen painottaa, ettei seudullisia virkamiehiä voi syyttää siitä, etteivät he osaa hommaansa.
- Heillä on vaan hoidettavana niin monimutkainen ja omia etujaan vaaliva kenttä, että työ on vähintäänkin haasteellista, hän jatkaa.
Monet kunnat pelkäävät, että seutuyhteistyö keskittää palvelut pois oman kunnan alueelta, ja sitä ei katsota hyvällä. Vilkkaasti alkanut keskustelu tyrehtyy, kun olisi pakko puuttua oman kunnan peruspalvelujen, kuten opetuksen ja terveydenhuollon, uudelleenjärjestelyyn.
Seutuyhteistyön pahimmat kompastuskivet ovat epämääräiset tavoitteet. Hankkeet suodatetaan poliittis-hallinnollisen eliitin keskusteluissa, jolloin joudutaan ottamaan kaikki eri näkökulmat huomioon ja loppujen lopuksi tavoitteet epämääräistyvät. Kun pitää tehdä kaikille sopiva ratkaisu, siitä saattaa jo terä olla pois.
Kahdeksan seutukuntaa mukana
Sisäministeriön masinoimassa seutukuntien tuki -hankkeessa ovat olleet alusta alkaen mukana Pohjois-Lappi, Oulun seutu, Nivala-Haapajärven seutu, Pieksämäen seutu, Turunmaan seutu, Lahden seutu, Hämeenlinnan seutu ja Loimaan seutu.
Seudut erosivat selvästi toisistaan. Ne olivat seutuyhteistyössään varsin eri vaiheissa, kun hanke lähti liikkeelle vuonna 2001. Joillakin seudulla, kuten esimerkiksi Hämeenlinnassa, oltiin jo varsin pitkällä. Siellä olivat menossa kansalaisopistotoiminnan yhdistäminen sekä vesiyhtiön ja taloushallinnon yhdistäminen. Nivala-Haapajärven seudulla vasta oltiin laittamassa seutukuntayhdistystä pystyyn.
Hankkeiden eteneminen on ollut vaikeasti ennakoitavissa. Rivakasti alkanut yhteistyö Hämeenlinnan seudulla on tällä haavaa pysähtynyt kokonaan. Lahden kaupunkiseutu taas aloitti yhteistyön kankeasti, mutta siellä on päästy hyvin vauhtiin.
Pyyhkeitä ministeriölle
Eri seuduilla on kehitetty eri asioita. Lahden seudulla on onnistuttu esimerkillisesti kuntatekniikan yhdistämisessä ja Oulun seudulla on pystytty puristamaan kokoon seudullinen yleiskaava. Kuntien peruspalveluissa seudullinen yhteistyö on kuitenkin kaikkialla ollut vaatimatonta.
2000-luvun alkupuolella suunniteltiin seutuvaltuuskuntia, joille kuntien oletettiin ilolla antavan päätösvaltaa isoissa asioissa. Kunnat kuitenkin ryhtyivät perääntymään, kun ne huomasivat niiden oman päätösvallan olevan vaarassa.
Sisäministeriön koordinoima seutukuntien tukihankkeen oli määrä puhaltaa tuulta purjeisiin. Laki seutuyhteistyökokeilusta tuli voimaan vuonna 2002.
Tukihankkeen loppuarviossa tutkijat tukistavat ministeriötä liian lepsusta otteesta hankkeeseen. Ministeriön ohjaus hankkeelle ei ole ollut tarpeeksi vahva, ja sitä on seuduilla kaivattu, todetaan selvityksessä.