Jätteitä on helppo saada aikaan ja helppo heittää pois, lajittelun jälkeen. Mutta sekajätteen seikkailu ei lopu siihen, että roskisauto käy kolistelemassa pihalla. Oulun seudulla sitkeästi ratkaisematon kysymys on, mihin autot tulevaisuudessa suuntaavat.
Ruskon jätekeskus täyttyy aikanaan ja uusi paikka on löydettävä. Se näyttääkin olevan ainoa yksiselitteisen selkeä asia. Loppu on pysynyt sitkeästi auki, eikä selvä ole sekään, milloin Rusko oikein täyttyy.
Oulun kaupunki on etsinyt uuden mallin, jonka avulla pärjättäisiin vielä pari-kolmekymmentä vuotta ennen muuttoa. Mallin osina ovat Ruskon laajennus sähkölinjaa siirtämällä, Kiimingin Välimaan entisen kaatopaikan käyttöönotto pilaantuneiden maiden käsittelyyn ja jätteenpolttolaitos.
Näistä jätteenpolttolaitos on esillä ensimmäisenä. Valitusten jälkeen luvat ovat vihdoin kunnossa ja Oulun Energia valmistautunut rakentamiseen, mutta kaupunginvaltuuston päätös puuttuu yhä. Odotellessa on Oulun Energian polttolaitokseen varaamia rahoja siirretty paikkaamaan kaupungin nopeasti heikentynyttä taloustilannetta.
Jätteenpolttolaitos on taloudellisesti kannattava, se tuottaa energiaa, vähentää päästöjä ja pienentää kaatopaikkajätteen määrää. Tämä investointi tarvitaan liikkeelle mahdollisimman nopeasti.
Varsinainen ongelma on Punaisenladonkangas Ruskosta jonkin matkaa koilliseen. Vuonna 1997 seudun kunnat totesivat sen sopivaksi uuden jätekeskuksen paikaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin Oulun kaupunki käänsi kelkkansa. Lähistöllä olevan Jylkynkankaan asukkaat olivat vastustaneet sijoitusta hyvin voimakkaasti.
Oulun virittelemä ratkaisumalli antaisi paljon lisäaikaa. Jostain uusi paikka on löydettävä ja kaavoihin merkittävä, mutta kiire vähenisi. Haukipudas haluaa kuitenkin jatkaa Punaisenladonkankaan osayleiskaavan laatimista. Haukiputaalta katsoen paikka on kaukana asutuksesta mutta toisi liiketoimintaa kuntaan.
Näin siis Haukipudas haluaa maakuntakaavan ja seutukaavan mukaisesti jätekeskusta paikkaan, jonne suurin käyttäjä Oulu ei sitä enää halua. Kiimingin kanta on vielä auki.
Jos seutuyhteistyö vielä toimisi, tällaista asetelmaa ei tulisi. Joko pysyttäisiin 1990-luvun lopun ratkaisumallissa tai sitten yhdessä haettaisiin uusi vaihtoehto. Nyt sen sijaan mennään samaan aikaan sekä vanhalla että uudella mallilla, mikä on mahdotonta. Syntynyt tilanne on vahva perustelu kuntayhteistyön puolesta.
paakirjoitus@kaleva.fi