Seutukunnan valtuuston valinta vaaleilla ensi kunnallisvaalien yhteydessä näyttää kariutuvan Nivalan ja Haapajärven alueella, missä tällaista on puuhasteltu osana viiden kunnan yhteistyön syventämistä.
Jo alkumetreillä näytti selvältä, että kuntien on mahdotonta sopia riittävän isojen asioiden siirrosta yhteiselle valtuustolle ilman, ettei samoja asioita vatkattaisi jatkossa kahden tason valtuustoissa.
Koko idea seutuvaltuuston valinnasta vaaleilla on kuolleena syntynyt. Se on syytä haudata kaikessa hiljaisuudessa. Tuskin sitä polkaistaan pystyy vuoden 2008 kunnallisvaalienkaan yhteydessä, niin kuin jotkut vielä haaveilevat.
Kuntien yhteistyötä on lähestytty väärästä päästä. Ensin pitää löytää yhteistä tahtoa tehdä jotain. Juhlapuheissa sitä löytyy, ei juuri muualla. Vasta kun yhteiset tahdot kulkevat samaan suuntaan tulee aika tutkailla, miten kokonaisuus passaa yksiin hallinnon kanssa. Kun on kyse ihmisten palveluiden turvaamisesta, esteenä eivät saa olla sen paremmin kunta- kuin seutukuntarajatkaan.
Järjestys ei voi olla, että ensin kehitellään upea seudullinen hallintomalli ja sitten kunnat pannaan väkisin sopimaan asioista, jotka antavat uudelle hallinnolle olemassaolon oikeutuksen. Jos ei päästä sopuun edes nippeliasioista, miten sitten suurista kokonaisuuksista.
Eduskunnan varapuhemies Markku Koski Kärsämäeltä kuuluu niihin, jotka ensimmäisten joukossa ilmaisivat ääneen epäilynsä vaalitouhuilua kohtaan. Vanhana pelimiehenä Koski lienee aistinut, että Kärsämäen kaltaiset pikkukunnat menettävät valtaansa uudella tavalla rakentuvassa hallinnossa.
Koski arvioi ajan ajaneen ohi tällä tavoin valittavan seutukuntavaltuuston, ja että pitäisi kehitellä laajempaa koko Oulun läänin eteläalueen käsittävää yhteistyötä. Tarve tähän on ilmeinen. Mutta Koskikin tietää, että se tehtävä vasta mahdoton on.
Ehkä juuri siksi hän esittää tällaisen ikään kuin vaihtoehtona. Kun viisi kuntaa ei pysty sopimaan, seitsemäntoista kunnan on vähintään kolme kertaa vaikeampi tehdä se. Etenkin, kun näiden suhteet ovat tunnetusti olleet kuin kissalla ja hiirellä jo sukupolvien ajan.
Keskustapuolue, jolla on jo nyt reipas enemmistö jokaisen kunnan valtuustossa läänin eteläalueella, kasvattaisi vaaleilla valittavan seutuvaltuuston kautta valtaansa. Pienimmät puolueet jäisivät tyystin ilman edustajaa seutuvaltuustoon.
Siihen ei ole mitään sanomista, että kansa saa vaaleissa aina, mitä haluaa. Ei kuitenkaan liene edes valtapuolueen kannalta pelkästään myönteinen asia, jos sillä on suvereeni valta, niin kuin Merijärvellä. Tai entisessä Neuvostoliitossa, missä jokaisen, joka halusi osallistua päätöksentekoon, piti kuulua kommunistiseen puolueeseen. Tunnetusti valta turmelee; ehdoton valta ehdottomasti.
Vaaleja ei pidä järjestää vaalien vuoksi. Se ei sen paremmin lisää demokratiaa kuin auta kuntiakaan voittamaan vaikeuksiaan. Se, että samoista asioista melskataan kahdella tasolla ja päätösvallasta tulee entistä kasvottomampaa, on omiaan vain etäännyttämään kansan päättäjistä.
Jos ihmisille halutaan oikeasti antaa nykyistä enemmän valtaa omiin asioihinsa, pitäisi pohtia, miten jokapäiväinen päätöksenteko kunnissa ja niiden kesken tuodaan lähemmäs ihmistä.