Suomen kuntakartta on melkoinen tilkkutäkki. Lähes 450 kuntaa yrittää yksin hoitaa lakisääteisiä tehtäviä, kuten sairaanhoitoa, sosiaaliasioita, koulutusta, teitä ja pelastustointa. Mitä pienempi kunta, sitä suuremmassa vaarassa sen talous on. Esimerkiksi pari vakavaa sairaustapausta voi keikauttaa kunnan talouden ylösalaisin. Tosin kunnat ovat muodostaneet seutukuntia, mutta yhteistyö ei aina ole sujunut kitkatta. Oma kunta on tärkeämpi kuin yhteinen etu.
Kuntien yhdistyminen on yksi keino tehokkaampiin ja taloudellisempiin palveluihin. Tie on kuitenkin ollut vaivalloinen. Jos luottamusmiehet ovat päässeet sopimukseen, kansanäänestyksissä hanke on usein tyrmätty. Pienemmän kunnan asukkaat pelkäävät identiteetin katoamista suuremman kyljessä. Lähes ihmeenä voikin pitää Raahen ja Pattijoen yhdistymistä tämän vuoden alussa. Samanlaista ihmettä odotellaan nyt Lapissa eli Rovaniemen ja maalaiskunnan kuntaliitosta.
Raahen kaupunginjohtaja Jaakko Nahkuri menisi yhdistymishankkeessa paljon pitemmälle. Hän visioi Raahen seutukuntaan kuuluvien viiden kunnan yhdistämistä yhdeksi kunnaksi vuoteen 2009 mennessä. Ajatus on vähintään selvittämisen arvoinen. Raahen seutukuntayhteistyö on sujunut tahmeasti, joten yksi kunta olisi ainakin selkeä tavoite.
Seutukunnat on kehitetty eräänlaisiksi suurkunniksi eli korvaamaan monen kunnan liitoksia. Näin halutaan edistää kuntien välistä yhteistyötä ja hankkeita. Usein kiistaa syntyy rahasta. Kun seutukunnalle on luvassa tukea johonkin kohteeseen, kukin kunta tekee kaikkensa, jotta saisi hankkeen omalle alueelleen. Riitaahan siitä syntyy.
Seutukunnan tarkoituksena on tehostaa toimintoja eli saada aikaan parempia palveluja halvemmalla ja tehokkaammin. Nyt ei aina tiedetä, mitä seutukunta haluaa ja tavoittelee. Aikaa kuluu palavereissa istumiseen. Jos lopputuloksena voi olla, etteivät kaikki kunnat sitoudu päätöksiin, hyvätkin hankkeet voivat raueta. Valtion on turha jakaa rahaa sellaisiin kohteisiin, joita ei päättämättömyyden takia voida toteuttaa.
Seutukuntien fuusioituminen yhdeksi suurkunnaksi on yksi vaihtoehto, jota ei tietenkään voi ajaa läpi pakolla. Kuntien itsehallintoa on kunnioitettava. Kuntienkin kannattaisi miettiä, kumpi vaihtoehto, itsenäisyys vai fuusio, on asukkaiden kannalta järkevämpi.
Suomessakin kehitys johtaa aluekeskusten vahvistumiseen ja suurkuntiin, jolloin kuntakartta selkiytyy vajaaksi sadaksi kunnaksi. Se vie kuitenkin aikaa. Suurfuusion mahdollisuudet ovat sitä paremmat, mitä samansuuntaisempia kuntien strategiat ovat ja mitä tiiviimpää yhteistyö on.
paakirjoitus@kaleva.fi