Seutuyhteistyön kokeilua epäilleiden pahimmat pelot uhkaavat toteutua, kun Nivalan ja Haapajärven seutukuntien yhteiselle seutuvaltuustolle annettavista tehtävistä ei tahdo löytyä yksimielisyyttä. Nivalan, Haapajärven, Pyhäjärven, Kärsämäen ja Reisjärven asukkaiden kuuluisi lakiluonnoksen mukaan valita seutuvaltuusto seuraavien kunnallisvaalien yhteydessä. Joka kunnassa on määrä asettaa omat ehdokkaat, joista asukkaat tekevät valintansa. Seutuvaltuustossa on tarkoitus olla yksi edustaja jokaista alkavaa 1 200 asuakasta kohti, kuitenkin vähintään yksi jokaisesta kunnasta.
Uutta raskasta luottamuselintä on kuitenkin turha perustaa, ellei sillä ole aitoa tekemistä. Sellainen olisi silkkaa pelleilyä, kuten Nivalan kaupunginjohtaja Paavo Karttunen sanoi Kalevan haastattelussa.
Sinällään seudullinen yhteistyö olisi järkevää erityisesti väestöä muuttoliikkeen myötä menettäneellä seudulla. Alueelle jäävien keski-ikä nousee. Samalla palvelujen tarve kasvaa. Tehtävien hoitoa olisi viisasta kytkeä nykyistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kaikki kunnat näyttävät vartioivan mustasukkaisesti, ettei kukaan toinen pääse liiemmin hyötymään alueelleen tulevista merkittävistä laitoksista tai palvelukokonaisuuksista. Siksi myöskään seutuvaltuustolle ei haluta antaa valtuuksia, joilla se voisi järjestellä asioiden hoitoa alueen sisällä.
Seutukuntakokeilussa ollaan juuri niiden samojen vaikeuksien äärellä, jotka ovat kaataneet jo jopa satoja vapaaehtoiseen yhteistyöhön tähtääviä hankkeita. Kunnissa tiedetään varmasti, että ne ovat tulevaisuudessa yhä ahtaammalla taloutensa hoidossa. On aivan turha luulla, että esimerkiksi hallituspohjan muuttuessa ministerit taikoisivat yhteisestä kassasta kaikille kunnille rahoja, joilla ne selviäisivät lakisääteisistä tehtävistään kivuttomasti omin voimin.
Myös muuttoliikkeen nopeaan kääntymiseen on turha uskoa. Jos jotakin siinä suhteessa tapahtuu, siihen kuluu paljon aikaa. Monissa kunnissa on paremminkin syytä pelätä, että muuttoliike jatkuu, onpa valtakunnan politiikan johdossa mikä suuntaus tahansa.
Kuntaliitokset tuottavat sittenkin usein toimivampia kokonaisuuksia kuin kuntien vapaaehtoiset tai lakisääteisetkään yhteistyöyritykset. Myös yhdistyneiden kuntien sisällä kiistellään palvelulaitosten sijoituksesta tai eri taajamien kehittämisestä, mutta päättäjien on niissä pakko löytää kohtuullinen tasapuolisuus äänestäjien tuomion pelossa. Sama pelko näyttää vaikuttavan kuntien yhteistyössä hajottavaan suuntaan.
paakirjoitus@kaleva.fi