Muuan punainen pistokaspari oli takavuosina elämänsä iskussa. Kenkäpari paistatteli kaupan hyllyllä ihmisten hypisteltävänä. Ja mikä oli paistatellessa: kenkä oli umpinahkaa.
Pistokkaat päätyivät laatutietoiselle naiselle työkäyttöön, mutta ajan kuluessa ne kulahtivat. Niinpä ne muuttuivat seutukengiksi, rönttäkengiksi, kusiluistimiksi, pihakengiksi ja kaappikengiksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Seutukengät ovat ne kengät, jotka töröttävät eteisessä, takkahuoneessa tai parvekkeen oven vieressä valmiina pikaisiin piipahduksiin. Niillä kuljetaan pikkumatkoja pihalla, ja korkeintaan matka jatkuu lähikauppaan.
"Seutukengillä ja kusiluistimilla mentiin ennen vanhaan käymään pihan perällä tai nurkan takana. Se on huonompi ja toisarvoisempi arkikenkä. Sillä ei lähdetä kylille", selittää suutari Tapio Kiviniemi Rovaniemeltä.
Hän on kotoisin Kemijärveltä ja tiennyt seutukengät lapsesta lähtien. Nykyään seutukenkä-termiä kuulee harvemmin.
"En ole enää aikoihin kuullut sitä käytettävän. Jossain tuolla mökkiseuduilla sitä kuulee."
Seutukengälle ominaista on, että se sujahtaa jalkaan nopeasti. Käyttäjä pääsee pihalle, ilman että kenkiä tarvitsee varsinaisesti vetää jalkaan, saati että pitäisi ryhtyä solmimaan kengännauhoja.
Usein seutukenkien on hyvä olla tarpeeksi isot, sillä monesti samoja rönttäkenkiä käyttää useampi perheenjäsen erikokoisilla jaloilla.
Lisäksi vuodenaikojen vaihtelut tuovat oman lisänsä kokovaatimuksiin. Jos esimerkiksi sandaali- tai puukenkätyyppiset seutukengät ovat käytössä ympäri vuoden, on hyvä, että kenkiin mahtuu talvella villasukka.
Muuan musta puukenkäpari päätyi Beverly Hillsin ostoskeskuksesta suomalaismatkaajan laukkuun. Trendikengät osoittautuvat kuitenkin pitkillä kävelymatkoilla niin hiertäviksi, että niistä tuli heti ensimmäisen käytön jälkeen seutukengät. Ne ovat luistimet sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä talvella ne ovat suorastaan hengenvaarallisen liukkaat.
Rönttäkenkyys voi olla upouudenkin kengän kohtalo, jos kenkäostos on tehty hätäisesti.
"Kenkien ostamiseen pitäisikin uhrata aikaa. Tunti tai pari olisi hyvä varata kenkien sovittamiseen", sanoo suutari Risto Luttinen Ykkössuutarista Oulusta.
Luttinen tuntee käsitteen rönttäkenkä. Niitä tuodaan suutarillekin aika ajoin. Littanoita ja lättänöitä rakastetaan niin paljon, ettei niistä haluta luopua, vaikka ne hädin tuskin pysyvät kasassa.
Surullinen tosiasia kuitenkin on, että puhkikuluneista rönttäkengistä harvoin saa enää kalua remontillakaan.
"Ne ovat siinä kunnossa, että remontti vaatisi jo niin suurta panostamista, ettei se kannata", Luttinen kertoo.
Yleensä seutukengäksi pääsee, kun takana on tarpeeksi käyttövuosia, eivätkä kengät kestä julkista tarkastelua. Pelastuskeinoja on monia. Kun eräätkin rönttäkengiksi päätyneet uimahallisandaalit repesivät, niiden käyttäjä keksi paikata tilanteen roudarinteipillä.
Ihanat, kauniit ja ruskeat mokka-Palmrothit palvelivat käyttäjäänsä vuosia, kunnes aika teki tehtävänsä. Ne vietiin kirpputorille, mutta kukaan ei halunnut enää ostaa niitä. Käyttäjän askel, jalan muoto ja vuosien painaumat näkyivät ja tuntuivat. Niinpä kengät pääsivät takaisin kotiin, seutukengiksi. Nyt niillä käydään parvekkeella tupakalla.
Luttinenkaan ei lämpene kenkäostoksille kirpputorilta.
"Nehän ovat vieraan ihmisen kengät. Hygieenisesti ajateltuna toisen ihmisen kengän käyttö on vähän sama kuin laittaisi suuhunsa toisen ihmisen hammasharjan", hän vertaa.
Harva haluaa toisen ihmisen käyttämiä jämiä edes kusiluistimiksi. Vaikka rönttäkenkä olisi kuinka vanha ja kulahtanut, sen on syytä olla oma tai vähintään perhepiiristä. Sen verran henkilökohtaisesta välineestä on kyse.
On myös olemassa niitä ihmisiä, joiden rönttäkengät kestävät katseen. Toiset oikein panostavat laatupihakenkiin. Silloin mennään kauppaan ja ostetaan kenkäpari varta vasten seutukengiksi.
Jos haluaa välttää oikeaan käyttöön tarkoitetun kengän rönttäkohtalon, kannattaa satsata laatuun. Luttisen mukaan sekä sisältä että päältä nahkainen kenkä kestää aikaa ja on hintansa väärti.
Toisaalta, meistä jokainen tarvitsee joka tapauksessa ainakin yhdet seutukengät.
Pitkään rönttäkenkinä palvelleet punaiset pistokkaat ovat käytössä periaatteessa ympäri vuoden. Umpinahkaiset kengät tuntuvat yhä ylelliseltä. Syksyllä ja talvella tyylipisteet kohoavat huippuunsa, kun jalkaan laitetaan lisäksi säärystimet tai villasukat.