"Kun olin saapunut Suomeen, jouduin ensimmäisessä seurassa lopettamaan jalkapalloilun kesken kauden perheen huonon rahatilanteen vuoksi. En ole ainoa maahanmuuttaja, jolle näin on käynyt. Se on sääli, sillä intoa harrastamiseen löytyisi", 15-vuotias Abdirisaq Nuur toteaa.
Viisi vuotta Suomessa asuneen Nuurin juuret ovat Somaliassa. Monet maahanmuuttajat ovat Suomeen tullessaan taloudellisesti ahdingossa, joten harrastukset eivät ole päällimmäisenä arvojärjestyksessä kun jo arjenkin pyörittäminen on haasteellista.
"Harmittaahan se kun joukkueet haluaisivat ottaa mukaan pelaamaan, mutta laskun tultua homma tyssää siihen. Itselläni tilanne on nyt parempi, sillä äiti on saanut töitä. Pystymme maksamaan harrastamiseni."
Sosiaalivirasto myöntää vähävaraisille perheille lapsen harrastamiseen maksimissaan 100 euroa vuodessa. Tuolla summalla esimerkiksi jalkapallon harrastaminen on lähes mahdotonta.
"Vähävaraisten harrastamisen vaikeus ei ole pelkästään maahanmuuttajien ongelma. Seurojen hinnat ovat yksinkertaisesti nousseet aivan liian korkeiksi. Monessa seurassa pitäisi ryhtyä nyt talkoisiin, eikä tyytyä maksattamaan vanhemmilla lasten harrastuksia", Auta Lasta ry:n liikuntaprojektin hankevastaava Jukka Huttula kehottaa.
Lue lisää tiistain Kalevasta.
