Kirkko patistaa etenkin vähäväkisiä seurakuntia yhdistymään. Keskusrahaston kirstun vartijat ovat seuranneet huolestuneina kehitystä, jossa välillä jopa puolet seurakunnista on tehnyt alijäämäisen tuloksen. Yhdistymishalujen herättelijäksi on otettu kuntapuolelta tuttu porkkana - raha.
Viimeksi yhteen menoa on pohdittu Siikalatvan seurakunnissa. Kestilässä, Piippolassa, Pulkkilassa ja Pyhännällä on yhteensä noin 7 000 asukasta ja määrä laskee edelleen.
"Väki vähenee jonkin verran myös kirkosta eroamisten kautta. Verotulopohjan rapautuessa on mietittävä uusia keinoja selvitä. Kirkollisveroprosentti on jo 1,75, eikä siinä ole oikeastaan enää noston varaa", sanoo Piippolan kirkkoherra Erkki Piri.
Tarjolla 650 000
euron potti
Omaan seurakuntaan liittyy vahvoja tunnesiteitä, eikä neuvotteluista odoteta Siikalatvallakaan helppoja. Yhteen menon perusteluiksi ei omasta seurakunnasta kiinni pitäville riitä varmasti sekään, että 160 vuotta sitten koko alue oli yhtä ja samaa Piippolan seurakuntaa.
Tuomiokapituli esitti viime vuonna yhdistymistä Raution ja Kalajoen seurakunnille. Itsenäisenä kuntana jo 30 vuotta sitten historiaan siirtyneessä Rautiossa halutaan kuitenkin pitää kiinni edes kirkollisesta itsenäisyydestä. Liittymistä vastaan ovat kerättyjen nimilistojen perusteella lähes kaikki rautiolaiset.
Jos Siikalatvan nelikko pistäisi hallintonsa yhteen, rahaa ropisisi tilille viiden vuoden aikana noin 650 000 euroa. Korkeimmillaan eli 50 euroa jäsentä kohti avustus on alle 500 asukkaan seurakunnissa. Summa laskee portaittain niin, että vielä 7000-10 000 jäsenen seurakunnassa avustusta tilitetään 3 euroa henkeä kohti.
"Yhteistyötä tehdään Siikalatvalla nytkin, mutta esimerkiksi yhteisten virkojen perustaminen on byrokratian takia erittäin vaikeaa. Jos olisimme yhtä seurakuntaa, voisi jokaisessa entisessä seurakunnassa toimia kappelineuvosto, jonka kautta paikallisten asioiden hoito sujuisi hyvin kirkkovaltuuston suuntaan", Erkki Piri sanoo.
Toimintoja pakko sopeuttaa
Pulkkilan kirkkoherran Martti Arkkilan mukaan yhdistymisestä ei seurakunnassa ole juurikaan keskusteltu. Hän arvelee, että jonkinlaista ulkopuolelta tulevaa mielipidepainostustakin yhdistymisen suuntaan voi olla ilmassa.
"Luulen, että vastustus yhdistymiselle on Pulkkilassa melko kovaa", Arkkila sanoo.
Kestilässäkin omasta seurakunnasta on perinteisesti haluttu pitää kiinni, mutta kirkkoherra Tapio Leinonen on havainnut mielipiteissä pientä pehmenemistä.
"Asiaan suhtaudutaan nyt ehkä myönteisemmin. Mallia, jossa työntekijät olisivat yhden seurakunnan palkkalistoilla, mutta entiset seurakunnat säilyttäisivät nimensä kappeliseurakuntina ja pitäisivät myös toiminnallista päätösvaltaa itsellään voidaan mielestäni ainakin harkita", Leinonen toteaa.
Kirkkohallituksen taloustoimiston päällikkö Heikki Kämäräinen kertoo, että ensi vuodelle on vireillä viisi kahden tai useamman seurakunnan yhdistymistä. Luvussa ei ole mukana Siikalatva, jossa neuvottelut ovat vasta alussa. Isompaan seurakuntaan aiotaan siirtyä Pieksämäen, Haminan, Jämsänkosken, Kokkolan ja Vammalan seudulla.
"Tiedämme kyllä, että näissä asioissa ovat tunteet vahvasti mukana. Jos seurakunnan jäsenmäärä kuitenkin jatkuvasti laskee, tulopohja rapautuu pahoin. Synkin vuosi oli 2000, jolloin 217 seurakuntaa teki alijäämää yhteensä noin 13 miljoonaa euroa, vaikka keskusrahasto jakoi avustuksia lähes 7 miljoonaa euroa."
Kämäräisen mukaan kuihtuvat seurakunnat eivät pysty pitkään rakentamaan toimintaansa omaisuutensakaan varaan. Metsät on pian myyty ja rahat käytetty, jos pientä seurakuntalaisten joukkoa aiotaan palvella ylisuurella organisaatiolla.
"Pitkällä tähtäimellä viratkin varmasti vähenevät, mutta muodostamalla isompia seurakuntia joustonvaraa on aina helpompi hakea kuin kirkkoherran, diakonin ja puolipäiväisen kanttorin muodostamassa yksikössä", Heikki Kämäräinen sanoo.