Kuntien yhdistymispaineet ovat sysänneet vauhtiin myös keskustelut seurakuntajaon muutoksista. Pohjoisessa vakaviin yhdistymispohdintoihin on ryhdytty erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Lapissa pääetenemistie näyttää liitosten sijasta olevan tiiviimpi yhteistyö.
Osa seurakunnista on ollut kuntiakin nopeampia. Niinpä Oulun hiippakunnassa toteutuu vuodenvaihteessa neljä seurakuntien yhdistymistä. Siikalatvan kuntiin syntyy Siikalatvan seurakunta ja Vihannin ja Ruukin seurakunnista tulee Siikasalon seurakunta.
Lisäksi Merijärvi liittyy Ylivieskan seurakuntaan ja keskipohjalaiset Ullava ja Kaustinen lyövät voimansa yhteen.
Yhteistyö- ja yhdistymisselvitykset jatkuvat hiippakunnan eteläisellä alueella edelleen. Yhteistyökonsulttina on Limingan seurakunnan entinen talouspäällikkö Seppo Pietilä. Lapissa työ on jo tehty. Urakan hoiti Rovaniemen seurakunnan entinen talousjohtaja Hans Enbuske.
Tyhjä kassa
ja kuntarajat
Seurakuntia ajaa kuntarajojen muutosten ohella yhteen rahapula.
Taloudelliset syyt voivat tosin olla myös porkkanan muotoisia: yhdistyville seurakunnille on luvassa kirkkohallituksen erityisavustus. Keppinä taas toimii se, että köyhien seurakuntien saama harkinnanvarainen toiminta-avustus katkeaa tätä nykyä kolmen vuoden jälkeen. Pysyvästi miinusmerkkistä taloutta pyörittävien seurakuntien pitää miettiä uusia selviytymiskeinoja - kuten yhteistyötä tai yhdistymisiä.
Kuntarajojen muutokset merkitsevät pakosta muutoksia seurakuntarajoihin siksi, että seurakuntajako on sidottu kuntajakoon. Jos esimerkiksi Posion, Kuusamon ja Taivalkosken kunnat lyöttäytyisivät yhteen, seurakuntien olisi pakko seurata perässä.
Ouluun syntyisi suuryhtymä
Oulun seudulla Ylikiimingin kunnan liittyminen Ouluun merkitsisi sitä, että Ylikiimingin seurakunnasta tulisi osa Oulun seurakuntayhtymää.
Jopa 11 kunnan Suur-Oulun syntyminen taas mullistaisi täysin koko alueen seurakuntarakenteen. Oulun seurakuntayhtymässä on jo ynnäilty, mitä yhteen menevien kuntien seurakunnille tapahtuisi.
"Ne liittyisivät kaikki Oulun seurakuntayhtymään. Silloin pitäisi miettiä, olisiko jokainen nykyinen seurakunta mukana yhtymässä itsenäisenä ja miltä osin taas sovellettaisiin kappeliseurakuntamallia", Oulun seurakuntayhtymän johtaja Ilpo Kähkönen sanoo.
Ongelmallista tilanteessa olisi se, että Oulun kanssa yhteen menevissä seurakunnissa kerätään korkeampaa kirkollisveroa. Veroprosentteja ja taloutta pitäisikin tasata rikkaan Oulun yhtymän varoin.
Vellovia
tunteita
Lapin selvitysmies Hans Enbuske painottaa liitosten sijasta seurakuntien yhteistyön tiivistämistä. Etenkään yhtymämalli ei häntä sytytä. "Niissä on hallinnollista päällekkäisyyttä. Ainakin pienten seurakuntien kohdalla ne vain kankeuttaisivat toimintoja." Yhtymien syntymistä ei kirkkohallituskaan tue yhdistymisavustuksella.
Vaikka kuntaliitokset ohjaavat seurakuntaliitoksia, seurakunnissa on halua potkia tutkainta vastaan. Esimerkiksi Siikajoen ja Ruukin kuntaliitos veisi siikajokelaiset Siikasalon seurakuntaan, vaikka moni siikajokelainen halajaisi Raaheen.
Kimurantti tilanne taas syntyy kahden hiippakunnan rajalle, jos Utajärven ja Vaalan seurakunnat joutuvat seuraamaan mahdollista kuntien yhdistymistä.
Silloin jouduttaisin rukkaamaan myös Oulun ja Kuopion hiippakuntien rajaa. Utajärvi kuuluu nyt Oulun, Vaala Kuopion hiippakuntaan.
Seurakuntaratkaisuissa vellovat usein voimakkaat tunteet, jotka kirkon johtokin ottaa vakavasti. Arkkipiispa Jukka Paarma totesi vastikään, että oma seurakunta ja siellä olevat juuret ovat henkisen ja hengellisen identiteetin kannalta monelle tärkeitä, eikä niitä juuria pidä katkaista.