Yleistyvä yksinäisyys ja läheisten puute näkyvät karuimmillaan hautajaisissa. Jotkut seurakunnat ovatkin joutuneet värväämään vapaaehtoisia arkunkantajiksi siunaustilaisuuksiin. Esimerkiksi Kirkkonummella käytetään paikallisen Lionsklubin apua, jos vainajan omaisista, naapureista tai ystävistä ei löydy riittävän monta tai kyllin hyväkuntoista kantajaa.
-- Viime syksynä apuamme tarvittiin viikoittain. Tammikuussa on ollut kaksi siunaustilaisuutta, jossa klubimme jäsenistöä on ollut kantamassa arkkua, Kirkkonummen Lionsklubin presidentti Markku Viitanen arvioi.
Lionsklubi aloitti yhteistyön muutaman paikallisen hautaustoimiston kanssa viime vuoden keväällä. Viitasen mukaan leijonat perivät kantopalvelusta 30 euroa per kantaja. Rahat käytetään hyväntekeväisyyteen. Oulunsalon seurakunta Pohjois-Pohjanmaalla on yksi niistä klubeista, jotka seuraavat Kirkkonummen jalanjälkiä.
-- Olen kuullut, että vapaaehtoisille kantajille olisi tarvetta, joten esitin klubissa tällaisen palvelun järjestämistä. Se on apea tilanne, kun ihmisillä ei ole läheisiä, Oulunsalon kirkkoherra Tapio Kortesluoma sanoo. Oulunsalossa leijonat ovat päättäneet, että he eivät laskuta kantoavusta.
Myös suntio apuna
Oulun seurakuntayhtymässä vapaaehtoisten värväämistä vielä pohditaan. Hautaustoimen päällikön Tuomo Vuontisjärven mielestä olisi hyvä, jos arkunkantoon saataisiin luotua vapaaehtoisten verkosto.
-- Minulla on sellainen tuntuma, että yhä enemmän on sellaisia siunauksia, joissa saattoväkeä on liian vähän tai saattoväestä ei ole kantajaksi. Oulussa tällaisia on vuosittain muutamia kymmeniä.
Jos vapaaehtoisia ei ole värvätty, kantoapuna käytetään tarpeen vaatiessa suntiota ja hautaustoimiston edustajia. Hätätapauksessa pappikin saattaa tarttua kantohihnaan.
Vuontisjärvi arvelee, että arkunkantajien tarve korostuu Pohjois-Suomessa. Siellä arkkuhautauksia on enemmän kuin Etelä-Suomessa, jossa tuhkaus alkaa olla jo yleisempää.
Kuusi riskiä kantajaa
Arkkua kantamaan tarvitaan yleisimmin kuusi henkilöä. Kortesluoman mukaan neljälläkin pärjää, jos vainaja on pieni ja hento. Käytännön syistä kantajat ovat miehiä: homma on raskasta myös ruumiillisesti.
-- Itse olen ollut kantamassa omaa isääni ja isän isääni. He olivat sen verran rotevia miehiä, että kyllä siihen omaan kuudesosaan piti tarttua ihan tosissaan, kirkkoherra muistelee.