Seu­ra­kun­nan paimen tar­vit­see pe­li­sil­mää – "Kii­min­gin seu­ra­kun­ta on huippu näillä le­vey­sas­teil­la"

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelän perheessä on ollut lampaita vuodesta 2003 saakka.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Niemelä huomauttaa, että kirkossa on ymmärrettävä nykyseurakuntalaisen arjen olevan kiireinen.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Pauli Niemelä näkee uusien työmenetelmien tarpeellisuuden, mutta tähdentää messun olevan yhä seurakuntaelämän ydin.

Keskustelutuokio Kiimingin kirkkoherran Pauli Niemelän kanssa jumahtaa jo alkumetreillä mielipiteenvaihtoon seurakuntaelämän nykymuodoista ja tulevaisuudesta. Onhan Niemelä palannut edeltävänä iltana kirkolliskokouksen istunnosta.

Pian on selvää, etteivät Niemelän puheet ole vain luottamushenkilön ja viranhaltijan puhetta, vaan asioita pöydän toisella puolella pohtii lähimmäinen.

– Meidän on osattava sanoittaa kirkon sanoma ihmisille siten, että se tulee ymmärretyksi aina kulloisessakin tilanteessa, hän toteaa.

– Kirkolliskokouksenkin kanta on, että seurakuntalaiset tulevat jatkossa yhä enemmän tekijöiksi, eivätkä olisi enää vain toiminnan kohteita. Kirkon työntekijöiden tehtävä on antaa heille pelikenttä.

Tällä tavoin kunkin lahjat ja taidot pääsisivät esille, Niemelä näkee.

– Näin elämän sydänäänet tulevat tarkemmin kuulluiksi.

Niemelä huomauttaa, että kirkossa on ymmärrettävä nykyseurakuntalaisen arjen olevan kiireinen. Siksi olisi hyvä miettiä uudenlaisia työmuotoja.

– Omaa toimintaa pitää olla, ja messuhan on toki se kovin luu, mutta arkitoiminnan painopistettä tulee siirtää.

Tällä Niemelä tarkoittaa sitä, että seurakuntien on osattava käyttää yhteisön omia, luontevia tilanteita hyväksi.

Perheen lampaiden hoitaminen on pääasiassa kirkkoherran vastuulla.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Kiimingissä on haettu yhteistyötä järjestöjen kanssa tarjoamalla esimerkiksi kokoontumistila. Vastineeksi on saatu väkeä vaikka kirkkoväärteiksi.

– Kansankirkon seurakunnilla tulee olla laaja kosketuspinta ihmisten elämään ja eri suunnista tulevien ihmisten kohtaamiseen, Niemelä sanoo.

– Silti oleellista on muistaa, että kaiken arkisenkin toiminnan lähtökohta on ohjata seurakunnan todelliseen ytimeen: sanan ja sakramentin messuun.

Hallintotyö seurakuntayhtymässä irrotti Niemelää arjen papintyöstä. Nyt hän hakee halukkaasti aikaa perusaskelmille, palvelemaan lähellä.

– Kiimingin seurakunta on huippu näillä leveysasteilla, monessa mielessä, paimen kehuu laumaansa

Niemelän puheessa vilahtelevat monet urheilulliset termit. Liikunta taitaa olla harrastuksissa kärkisijoilla?

– Pelaan lentopalloa viikoittain, kuntosalilla pyrin käymään pari kolme kertaa, pyöräilen, hiihdän ja jalkapalloakin pelaan mieluusti, Niemelä luettelee hymyillen.

Ruumiinkunto on tärkeää, koska hengen mittelöitä on niin papillisessa kuin akateemisessa työssäkin. Tutkijana hän on suuntautunut Vanhan testamentin pariin, ja julkaisuja on jo useita.

Kiinnostus on ollut suuri myös Suomen historiaan. Maisterin tutkimuksensa Pauli Niemelä teki isänisästään Konradista, Yli-Iissä niin maallisen kuin hengellisen elämän parissa pitkään vaikuttaneesta persoonasta.

Yli-iiläisistä tulee pian tehtävän seurakuntauudistuksen myötä yhä lähempiä kirkkoherralle, samoin ylikiiminkiläisistä.

Siksi Niemelä halusikin juhlia merkkipäiväänsä yhdessä seurakuntalaistensa kanssa.

– Syntymäpäivän voi liittää kirkkovuoden kiertoon, kirkkokahvit juodaan ilolla ja ilman pönötystä sunnuntaisen messun jälkeen.

Luvassa on siis ensin sanaa ja sitten musiikkia.

– Messu on minulle tärkein, sillä onhan Jumalan ylistäminen elämän tarkoitus. Ja kahvien yhteyteen halusin ohjelmaa muistaen Martti Lutherin sanomaa ”Musiikki on Jumalan suuri lahja”.