Pääkirjoitus

Seu­raa­van hal­li­tuk­sen asia

Hallitus toteutti rivakasti ohjelmassaan luvatut veronkevennykset. Vaikka tuloverotus on silti yhä kireää, uudet päätökset kuuluvat seuraavalle hallitukselle.

_
_

Hallitus toteutti rivakasti ohjelmassaan luvatut veronkevennykset. Vaikka tuloverotus on silti yhä kireää, uudet päätökset kuuluvat seuraavalle hallitukselle.

Verokeskustelu on kiihtynyt budjettiriihen alla. Se kertoo, että politiikan syksy on pikkuhiljaa käynnistymässä. Ei ole vaikea veikata, että veropuheet vielä tästä kiihtyvät. Yhtä helppoa on ennustaa, etteivät ne johda hallituksen budjettiriihessä mihinkään.

Aiheen käsittelyn avasi hiljan Elinkeinoelämän keskusliitto. Johtaja Arto Ojalan esittämiin toiveisiin kuului erityisesti ylimmän marginaaliveron painaminen alle 50 prosentin. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki kiirehti perustellusti vastaamaan, että hallitus on käyttänyt vaalikauden veronalennusvaran.

Ojalan linjoille verokeskustelussa asettui pari päivää sitten ensimmäisen merkittävän sisäpoliittisen puheenvuoronsa Suomen Pankin pääjohtajana käyttänyt Erkki Liikanen. Aiemmin SDP:n puoluesihteerinäkin toiminut Liikanen on nyt huolissaan siitä, että ankara marginaalivero vähentää kiinnostusta työntekoon.

Ay-liikkeen panoksen keskusteluun toi STTK:n johtaja Matti Hynynen. Hänestä seuraava verokeskustelun paikka on seuraavan tuloratkaisun yhteydessä, syksyllä 2007. Hallitukset ovat usein edistäneet tulopoliittisia kokonaisratkaisuja veroporkkanoilla. Hynysen toivetta on helppo ymmärtää tästä näkökulmasta.

Kuten Hynynen muistuttaa, tulopolitiikan tarpeisiin räätälöidyt verojen kevennykset parantavat kyllä nekin ostovoimaa ja parantavat sitä kautta työllisyyttä. Silti on turha odottaa, että juuri ylimmät ja kansainvälisesti katsoen liian kovat marginaaliverot alenisivat ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutuksella. Tällaisia vaatimuksia ay-liike ei ole esittänyt.

Jos Liikasta kuunteli tarkkaan, hän ei esittänyt verotoiveilleen aikataulua. Jos Liikanen olisi tehnyt sen, hän olisi astunut hallituksen reviirille. Suomen Pankin pääjohtajan luonteviin tehtäviin kuuluu kuitenkin käydä keskustelua talouspolitiikasta. Lisäksi Liikasen logiikkaa, jonka mukaan korkea marginaaliverotus estää työntekoa, ei voi kiistää.

Nykyinen hallitus on jo kutakuinkin toteuttanut tälle vaalikaudelle suunnitellut veronkevennykset, ja on seuraavan hallituksen asia päättää uusista toimista. Vaikka on selvää, että uusia veronkevennyksiä pitää olla valmiutta tehdä jo yksin kansainvälisen verokilpailun takia, niistä ehditään päättää seuraavien vaalien jälkeenkin.

Vaikka verotusta on tällä vaalikaudella kevennetty, ansiotulojen verotus on Suomessa kansainvälisesti vertaillen edelleen erittäin kireää. EU-maista vain Belgia verottaa ansiotuloja ankarammin. Tällä mittarilla mitattuna hallituksella ei ole paljon varaa ylpeillä siitä huolimatta että se on keventänyt verotusta monia edeltäjiään rivakammin.

Veronkevennysten vaikutuksesta valtiontalouteen on kiistelty paljon. Veronmaksajain keskusliitto esitti eräässä selvityksessään, että kevennykset maksaisivat itsensä kokonaan takaisin, kun ostovoiman kasvu tukee työllisyyttä ja pienentää siten valtion menoja. Sittemmin lausunto oli pakko myöntää liioittelevaksi.

Valtiovarainministeriön mukaan 30 prosenttia tulee takaisin enimmäkseen ostovoiman kasvun vaikutuksesta. Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä palautuva prosenttiosuus on vähintään 50.

Aivan varmaa on, ettei valtio koskaan menetä täysimittaisesti summaa, joka verotuksesta kevennetään. Lisäksi kansainvälinen verokilpailu vaikuttaa osaltaan siihen, mihin yritykset erikoisosaamista vaativaa työtä sijoittavat. Aivan tuloverotuksen kireimmässä päässä Suomen ei siten pidä olla. Silti seuraavat isohkot ratkaisut voivat toteutua vasta ensi vaalikaudella.