Kohta vain kioskinpitäjät ja uimaseurat puuttuvat joukosta, joka kiihtyvällä tahdilla väsää listoja siitä, mitä seuraavan hallituksen pitää ohjelmaansa ottaa. Tällä menolla eväspussi repeää.
Joukko talousviisaita kokoontuu tänään taas yhteen seminaariin keskustelemaan seuraavan hallituksen veropolitiikasta. Arvovaltainen joukko imuroi aivonystyröitään ja hyvin todennäköisesti kertoo päivän päätteeksi listan siitä, mitä verorintamalla pitäisi tehdä, jotta Suomella menisi jatkossakin taloudellisesti hyvin ja työllisyyden parantamisessa saavutettu noususuuntainen ura jatkuisi. Verotkin saisivat laskea.
Esitelmöimässä on monta, jotka eivät ole paikalla Säätytalon saleissa ensi kevättalvella, kun maalisvaalien jälkeen uuden hallituksen ohjelmaa kirjoitetaan. Valtaosa heistä ei myöskään ole kantamassa poliittisesti vastuuta siitä, että nyt vaadittu sisällytetään seuraavan hallituksen ohjelmaan. Vain muutamalla, parilla poliitikolla, on potentiaalinen mahdollisuus istua seuraavassa hallituksessa ministerinä valvomassa ja vaatimassa, että luvatut asiat todella toteutetaan.
Vastaavia eri tahojen eväsreppuja tupsahtaa seminaareista ja kabineteista ilmoille miltei joka viikko. Pian niiden tahti vain tiivistyy. Hallitusneuvottelijoiden eteen kärrättävä toiveiden tynnyri pursuaa kohta yli. Listojen laatijoiden vauhti alkaa olla sen verran kovaa, että luulisi maassa jo elettävän vaalien jälkeistä hallitusneuvottelujen aikaa.
Eduskuntavaaleihin on kuitenkin aikaa vielä puoli vuotta. Vasta silloin kansalaiset pääsevät sanomaan hallituksen pohjastakin mielipiteensä -- mitkä puolueet kolmesta suuresta he haluaisivat seuraavaan hallitukseen istuttaa.
Puolueetkaan eivät ole vielä lyöneet vaaliohjelmiaan lukkoon. Niistä on kuultu vasta karkeita suuntaviivoja. Uudelle hallitukselle kuitenkin tehdään eri tahoilla eväitä täyttä höyryä. Kärjistetysti voi sanoa, että pian vain kioskinpitäjät ja uimaseurat ovat jäämässä listanlaatijoiden rintaman ulkopuolelle. Mutta nekin vielä ehtivät herätä.
Tulevan hallituksen tekijöiden käteen ollaan laittamassa niin tuhtia eväspussia, että hallitukselle tai ainakin sen ohjelmalle on nykymenolla käymässä kuin sotapojille. Paperista uhkaa tulla sen verran paksu, että liikkuminen sen kanssa tekee vaikea. Armeijassahan kannetaan jo huolta varusmiesten lihomisesta ja kunnon rapistumisesta.
Toisaalta tuuleen on helppo huudella. Etenkään ulkoparlamentaaristen tahojen, työmarkkina- ja muiden järjestöjen sekä elinkeinoelämän edustajien kohtaloksi ei koidu hyssälöinti.
Nykyinen peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on saanut oppositiosta tavan takaa kuulla lupauksestaan korottaa eläkkeitä 300 eurolla. Hyssälän selitykset siitä, että tämä oli pitkän ajan eikä tämän vaalikauden tavoite valuvat maahan kuin vesi hanhen selästä.
Tuleva oppositio ei muistuta ulkoparlamentaarisia voimia katteettomista lupauksista. Roolijako onkin sikäli selvä, että nämä tahot eivät toisin kuin poliitikot lupaa hallituksen nimissä mitään. He vain vaativat. Kaunistelun halusta vaatimuslistat tosin verhotaan seuraavan hallituksen evästykseksi. Huomion arvoista on kyllä se, että toistensa nokkiminen on tällä puolella yhtä innokasta kuin hallituksen ja opposition välillä. Tämä näkyy , kun katsoo vaikkapa SAK:n ja EK:n viime aikojen puheita.
Vanhasen hallitus on onnistunut toteuttamaan ohjelmaansa, joka kirjoitettiin hallitusneuvotteluissa Anneli Jäätteenmäen johdolla, hyvin. Veronkevennykset on toteutettu etupainotteisesti. Työllisyys on parantunut jopa hämmästyttävän hyvin. Ohjelman toteuttamista on avittanut hyvä talouskehitys.
Hallitusohjelman ulkopuolelta työlistalle otetun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen varsinainen toteutustyö siirretään seuraajalle. Työllisyyskin pysyy tulevankin hallituksen tärkeyslistan kärjessä.
Hallituksessa vaalikuumetta on yritetty painaa alas vetoamalla siihen, että vuoden loppuun asti hoidetaan EU-puheenjohtajuutta ja vaalitaistelu alkaa vasta sitten. Mutta poliitikkojenkaan hermo ei ole pitänyt. Silläkin puolella ilma alkaa olla sakeana lupauksia ja vaatimuksia. Myös eduskunnan eilisessä budjettikeskustelussa teroitettiin jo vaaliaseita.
Kokoomus lupasi jo 100 000 uutta työpaikkaa ensi vaalikaudella. Vasemmistoliitto kiirehti tekemään välikysymyksen kansaneläkkeistä. Pienemmät oppositiopuolueet hiovat omien välikysymystensä tekstejä. Yksittäiset kansanedustajat kiertävät entistä ahkerammin maakunnissa jakelemassa lupauksiaan.
Kansalaisille välitetään joka puolueesta viestiä, että kyllä me hallitukseen päästyä asiat hoidetaan. Menossa on taistelu vallasta. Mikään aspiriini ei laske vaalikuumetta. Lupauksissa ja vaatimuksissa vain taivas on kattona. Nyt kuitenkin eletään aikaa, jolloin seuraavan hallituksen ohjelman pitäisi olla maltillinen ja suhteellisen.
Ehkä vaalien voittajan on syytä ensi töikseen palkata tynnyrintyhjentäjä.
***
Ranskan presidentillä Jacques Chiracilla tuntuu olevan vankat mielipiteet suomalaisministereistä. Tosin Chirac kiisti haukkuneensa ulkoministeri Erkki Tuomiojaa nollaksi. Vielä hän ei ole perunut puheitaan siitä, että pääministeri Matti Vanhanen on Suomen ja Skandinavian seksikkäin mies.