Jyväskylässä kokoontunut EU:n kilpailukykyneuvosto pohti Euroopan kannalta lähes elintärkeää tehtävää. Maanosan tulevaisuutta uhkaa pari kohtalokasta ja näyttävää tekijää: väestön vanheneminen ja heikkenevä menestys maailmanlaajuisessa talouskilpailussa.
Ennusteiden mukaan pitkälle tulevaisuudessakin EU:n talouskasvu laahaa niin Yhdysvaltojen kuin nousevien talousmahtien, kuten Kiinan ja Intian perässä. Heikko kasvu ei ole vain ekonomistien päänsärky, vaan kyse on lopulta siitä, miten eurooppalaiset yhteiskunnat pystyvät huolehtimaan kansalaisistaan ja hyvinvointipalveluistaan.
Kukaan ei uskonut, että Euroopan kilpailukyvyn ongelmat ratkeaisivat kahden päivän aikana Jyväskylässä. Kokouksen tuloksena kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen esitteli raakaversion niistä toimista, joita eurooppalaisen innovaatiopolitiikan ja sitä kautta kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvittaisiin. Siinä on hyviä ehdotuksia, mutta ei järin paljon uutta.
Esimerkiksi vaatimus tehokkaasti toimivista sisämarkkinoista ja huomion kiinnittämisestä palveludirektiivin toimeenpanoon kuulostavat vanhan toistolta. Pääongelmahan unionissa on sanojen ja tekojen ristiriita, johon Jorma Ollilakin viittasi: retoriikan sijaan tarvitaan päätöksiä. Lissabonin strategiasta, vuonna 2000 päätetystä tavoitteesta luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue, on valitettavasti tullut tuon ristiriidan symboli.
Voi tietenkin toivoa, että vanhojen tavoitteiden hokeminen yhä uudelleen muuttaa ne pikkuhiljaa todellisuudeksi. Sitä ajatellen oli kuitenkin valitettavaa, että paikalla Jyväskylässä oli vain seitsemän ministeritason osallistujaa.
Päätösten teossa unioni lähtee tärkeimpiin kilpailijoihinsa nähden aina takamatkalta. EU:ssa tarvitaan 25 hyväksyntää päätöksille, joihin muualla riittää vain yksi. Sen tosiasian kanssa on kuitenkin elettävä, eikä sen pitäisi estää maanosan menestyksen kannalta välttämättömien päätösten tekoa.
Ei Jyväskylän tapaaminen silti varmaan ollut EU-kokouksista kehnoimpia. Komission varapuheenjohtaja Günter Verheugen kehui sitä jopa hyödyllisimmäksi epäviralliseksi ministerikokoukseksi, johon on osallistunut. Hänen mukaansa tietoisuus tutkimus- ja kehityspanostusten merkityksestä on Euroopassa kasvanut. Riittävä rahoitus ei silti ole ongelman koko ratkaisu mutta epäilemättä välttämätön osa sitä.