Paavi Johannes Paavali II luotsasi katolista kirkkoa 26 vuotta tavalla, joka teki hänestä sekä mittavan kirkonmiehen että yhden maailman suurista johtajista. Seuraajaan kohdistuvat kovat odotukset.
Myöhään lauantaina 84-vuotiaana kuollut paavi Johannes Paavali II oli tähänastisista katolisen kirkon johtajista kunnioitetuin. Ensimmäisenä Italian ulkopuolelta yli 400 vuoteen paaviksi nousseena puolalainen arkkipiispa Karol Wojtyla oli lokakuussa 1978 valtavien haasteiden edessä. Hän voitti ne ja kohosi 1,1 miljardin katolilaisen kiistattomaksi johtajaksi. Häntä arvostettiin myös muualla kristikunnassa ja muita uskontoja tunnustavien keskuudessa.
Karol Wojtylan valinnalle esitettiin aikoinaan monia selityksiä. Raadollisimmin ajattelevat uskoivat valitsijoiden, Vatikaanin vahvojen miesten, odottavan pystyvänsä ohjaamaan Puolasta tulevaa paavia mielin määrin. Johannes Paavali II osoitti pian epävarmuutta odottaneiden arviot vääriksi. Hän oli vahva ja myös vahvuudestaan tietoinen johtaja.
Puolasta tullut paavi vaikutti myös kommunismin romahtamiseen Euroopassa. Neuvostojohto harmitteli syystä jälkikäteen sitä, että paavi sai vierailla 1979 kotimaassaan. Syvästi katolilaiset puolalaiset olivat käynnistä riemuissaan. Kommunismin ote hiipui entisestään. Vaikutus tuntui muissakin kommunistijohtoisissa maissa.
Monessa suhteessa edeltäjiensä saavutukset ylittänyt Johannes Paavali II on kaikkien aikojen matkustellein paavi. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hän kävi 1989. Suurinta huomiota herättivät vierailut köyhissä maissa. Hänen sanomansa oli ihmistä arvostava ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostava.
Erityisen toivottavaa on, että seuraajaksi valittava jatkaa Johannes Paavalin ekumeenisuutta arvostavaa linjaa. Kristityt kirkot ovat voineet ja voivat vaikuttaa maailman rauhaan, demokratian ja oikeudenmukaisuuden vahvistumiseen yhteistyössä. Paluu eriseuraisuuteen olisi tappio kirkoille ja koko ihmiskunnalle.
Ennakkoluulottomista otteistaan huolimatta Johannes Paavali oli opillisesti vanhoillinen. Naispappeudesta oli hänen aikanaan turha puhua katolisessa kirkossa. Ei hän osoittanut ymmärrystä abortille tai ehkäisylle. Vanhoillinen linja jatkunee. Ehtihän paavi nimittää miltei kaikki kardinaalit, jotka valitsevat uuden paavin.
Onnekasta olisi, jos seuraaja osoittautuisi oman linjansa vetäjäksi Johannes Paavalin tavoin. Uudelta paavilta toivotaan perhepoliittisia avauksia, kärsiväthän monet köyhät katoliset maat ylisuuresta väestönkasvusta.
Viime vuosina havaittiin piinallisesti, että paavin olisi pitänyt jättäytyä lepoon voimien ehtyessä. Vaikka paavia on vuosisatoja pidetty Kristuksen sijaisena maan päällä, elämän lait koskevat myös häntä. Katolisella kirkolla olisi nyt koettuun vedoten mahdollisuus päättää paavin tehtävälle yläikäraja tai menettelytapa, mitä tehdään, jos paavi on kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Tuskin niin vielä käy.
Yhdeksän päivän suruajan jälkeen paavi haudataan. Kardinaalikollegio kokoontuu Sikstuksen kappeliin viimeistään 15 päivää hautajaisten jälkeen valitsemaan seuraajan. Konklaaviin kuuluvat alle 80-vuotiaat kardinaalit, joita on yli 120. He eivät hetkessä pääse yhteisymmärrykseen.
Ensimmäisen kerran paaviuden yli puolitoistatuhatta vuotta jatkuneessa historiassa on mahdollista, että valituksi voisi tulla afrikkalaislähtöinen paavi. Se vahvistaisi uskoa siihen, että maapallo on ihonväriltään erilaisten ihmisten yhteinen koti.