Oulu Samaan aikaan, kun Oulun pohjoispuolella mietitään Ouluun liittymisiä, ollaan eteläpuolella siitä entisestään erkaantumassa.Syynä on luottamuspula Ouluun.
Eritoten Kempele, Tyrnävä, Liminka ja Lumijoki ajavat omaa sosiaali- ja terveyspalvelujen aluetta, jonka muoto ja malli ovat tässä vaiheessa vielä auki.
"Hallintomallit löydetään kyllä, kun vain tahtoa on", uskoo Kempeleen kunnanhallituksen puheenjohtaja Ahti Tahkola (kesk.)
Tahkolan mukaan suhteita Oulun suuntaa hiertää ennen kaikkea epäluottamus. Syynä eivät ole pelkästään viime aikoina pinnalla olleet erimielisyydet kaavoituksesta vaan se, että asiassa kuin asiassa Oululla tuntuu olevan suvereeni päätöksentekovalta. "Eihän siinä ole mitään järkeä."
Eteläisten kuntien omassa mallissa ei Tahkolan mukaan tulisi olemaan yksinvaltiaita. "Voihan sen äänivallan jakaa vaikka niin, että yks per kunta."
Tahkola viittaa myös Raahen, Pyhäjoen, Vihannin ja Siikajoen kuntayhtymään, jossa on 13 jäsentä, joista ympäristökunnilla seitsemän ja Raahella kuusi, vaikka Raahe on paljon isompi kuin muut kunnat yhteensä.
Palvelujen kustannukset maksettaisiin Tahkolan mukaan siinä suhteessa kuin kunnat niitä käyttävät.
Myös Oululle kannatusta
Täysin yksimielisesti asia ei kunnissa etene. Esimerkiksi Limingan kunnanhallituksen puheenjohtaja Helena Tornbergin (kesk.) mielestä näin tärkeitä päätöksiä ei saisi tehdä vain sillä motiivilla, että vastustetaan Oulua. Tornberg itse kannattaa monikuntaliitosta ja Uutta Oulua.
Tornberg arvostelee voimakkaasti sitä, etteivät Kempele-vetoisen liittoutuman kannattajat kerro tavoitteistaan avoimesti. "Löyhä yhteistoiminta-alue, jota nyt puuhataan Oulun eteläisten kuntien keskuudessa, on vain muutaman vuoden välivaihe eli siinä mielessä resurssien haaskausta."
Tornbergin mielestä kuntien päättäjien olisi hyvä tietää, että loppupeleissä vaihtoehtoina ovat Suur-Oulu eli keskitetty malli, Uusi Oulu eli hajakeskitetty moniliitos, joka voidaan toteuttaa myös vaiheittain ja Suur-Kempele, joka vastaisi henkisesti Oulun maalaiskuntaa.
Nykyisessä seutuyhteistyön viidakossa poliittinen voima hänen mielestään haihtunut juuri niissä tärkeissä kysymyksissä, joissa pitäisi löytyä demokraattista vääntöä ja asiat karkaavat "ei kenenkään maalle". Tämä näkyy muun muassa erikoissairaanhoitoa koskevassa päätöksenteossa.
Käytännön malli haussa
Tahkola kiistää jyrkästi, että tässä tavoiteltaisiin mitään Suur-Kempelettä. "Ei missään tapauksessa." Tahkolan mukaan Kempele ei halua isäntäkunnaksi ja hän epäilee, ettei mikään muukaan.
Eteläisten kuntien mallissa ei siis ole kyse isäntäkuntamallista, eikä kuntayhtymästä. Muita virallisesti nimettyjä systeemejä ei ole, mutta Tahkola uskoo, että joku malli kyllä löydetään.
Tässä vaiheessa on olemassa vasta aiesopimuksen pohja. Kempeleen, Limingan, Tyrnävän, Lumijoen, Oulunsalon, Hailuodon ja Muhoksen valtuustot ottavat maalis-huhtikuun aikana kantaa siihen, lähdetäänkö siitä tekemään tarkempaa selvitystä.
Kantaa pitää samaan aikaan ottaa myös laajempaan koko Oulun seutua koskevaan yhteistoiminta-alueeseen. Toisaalta Kiimingin aloitteesta on virinnyt ajatus monen kunnan liitoksesta yhdellä kertaa. Oulunsalo ja Muhos ovat kuulolla siihenkin.