Turvetta riittää energiakäyttöön niin rajallisella alueella, että sen yhteydessä voidaan aidosti puhua seudullisesta polttoaineesta. Oulun Energian toimitusjohtaja Tapani Kurkela ja Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Juha Lappalainen esittävät, että turpeeseen pohjaava energian tuotanto irrotettaisiin kansallisella päätöksellä päästökaupasta. Silloin sen kilpailukyky voitaisiin turvata. Samalla turvattaisiin mittava määrä työpaikkoja, jotka ovat turpeentuotantoalueella erityisen arvokkaita.
Alueellisia polttoaineita on muuallakin Euroopassa. Hyvä kysymys on, pitääkö juuri suomalaisten olla erityisen puhdasotsaisia ja laskea muista poiketen myös seudulliset polttoaineet mukaan kokonaissummaan, jonka perusteella päästökiintiöt jaetaan.
Turpeen poltossa syntyy paljon hiilidioksidia, mutta vastaavasti sitä myös sitoutuu niihin soihin, joissa turvekerros paksunee. Onkin pidettävä huolta siitä, että riittävä määrä soita suojellaan samalla, jos joitakin muita otetaan hyötykäyttöön. Silloin on kiistatonta, että turve on ainakin osin uusiutuva energianlähde.
Kaikkia uusiutuvia energianlähteitä, myös puuta, käytettäessä syntyy hiukkaspäästöjä. Turvetta poltetaan aina niin suurissa laitoksissa, että kiinteät aineet voidaan ottaa savukaasuista suotimilla talteen. Kurkelan ja Lappalaisen ajatus kannattaa käydä huolella läpi. Siinä saattaa olla ideaa.
Turpeen hyödyntäminen ei ole ehkäissyt eikä saakaan ehkäistä Oulun seudulla virinneitä suunnitelmia jätteiden käyttämisestä energiantuotannossa. Vaikka turvevaroja riittää nykyisellä melko vähäisellä käytöllä pitkään, rinnalle mahtuu monenlaista uutta energianlähdettä.
paakirjoitus@kaleva.fi