Pääkirjoitus

Seteliä kan­nat­taa sel­vit­tää

Lamavuosina alkanutta suurtyöttömyyttä on kestänyt jo 13 vuotta Suomessa.Työtä vailla on yhä noin 300 000 ihmistä, kun piilotyöttömätkin otetaan huomioon.

Lamavuosina alkanutta suurtyöttömyyttä on kestänyt jo 13 vuotta Suomessa. Työtä vailla on yhä noin 300 000 ihmistä, kun piilotyöttömätkin otetaan huomioon. Työttömyyttä ei ole saatu lasketuksi 1990-luvun lamaa edeltävälle tasolle. Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työtä vailla olevia on 170 000. Määrä on pysytellyt lähes samana, kun käyttöön ei ole haluttu ottaa niitä keinoja, jotka vaikuttaisivat paremmin.

Työministeriön "temppuvalikoima" on ollut mittava ja vaihtuva, mutta sen menetelmin ei työttömyyttä poisteta, teki se mitä tahansa. Tuorein yritys, niin sanottu aktivointisuunnitelma, on kahden vuoden aikana tehty 50 000 pitkäaikaistyöttömälle. Tulokset ovat huonoja: vain alle 10 prosenttia on työllistynyt. Työttömiä on koulutettu, kuntoutettu ja tukityöllistetty. Siitä huolimatta työkuntoisetkaan eivät tahdo kelvata työnantajille.

Uusista työllistämiskeinoistakaan ei ole pulaa. On esitetty työehtosopimusta alhaisempaa sisääntulopalkkaa, Holmin-Vihriälän tukimallia ja Tanskan mallia, mutta niistä ei ole voitu sopia poliittisesti. Työministeriön uusi idea on työllistämisseteli, jota ministeri Tarja Filatov esitteli tiistaina. Työtön veisi setelin muodossa työmarkkinatukensa hänet palkkaavalle työnantajalle. Käytännössä malli toimii jo nyt, vaikka varsinaista seteliä ei olekaan.

Työllistämisseteliä kannattaa kehitellä ja kokeilla siinä, missä muitakin työvoiman hintaa alentavia keinoja ongelmatapauksissa. Se on parempi kuin ei mitään. Siitä huolimatta peruspulma kannattaa tunnustaa, kuten on tehnyt STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää. Ellei työttömyysturvaa muuteta kannustavaksi eli työn etsimistä ja tekemistä edistäväksi, työttömyyttä ei kyetä nujertamaan. Sille annetaan vain valohoitoa.

Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva on hyvää eurooppalaista keskitasoa, mutta sen kesto on pitkä ja sitä on pidetty yleisesti ongelmana.

Tutkija Jouko Martikainen kehitteli jo kymmenen vuotta sitten oman, väitöskirjassa testatun mallinsa. Siinä pienipalkkaisten työntekijöiden palkkaa tuettaisiin valtion varoin, kuten tehtäisiin myös työllistämissetelimallissakin. Martikainen on laskenut, että hänen mallinsa työllistäisi 55 000 ihmistä ja maksaisi 400 miljoonaa euroa. Se kuitenkin palautuisi veroina niin, että valtio voittaisi vuodessa 400 miljoonaa euroa.

Soviteltua päivärahaakin voisi uudistaa niin, ettei töihin meno heti veisi asumis- ja muita sosiaalitukia, vaan vasta sitten, kun työpaikka on varma ja palkka riittää elämiseen.

paakirjoitus@kaleva.fi