Serbian ja Montenegron (entisen tynkä-Jugoslavian) pääkaupungissa Belgradissa sanotaan, että Kosovon YK-hallinnon johtoon nimitetyn valtioneuvos Harri Holkerin työpaikka on tällä hetkellä ehkä maailman hankalin. Lähes mahdottomaksi on tehtäväänsä epäillyt myös Holkeri itse.
Serbien tukea häneltä ei tule kuitenkaan puuttumaan ainakaan ennakolta. Lähestulkoon koko serbijulkisuus ja myös yleinen mielipide ovat suhtautuneet Holkerin nimitykseen myönteisesti.
Miehen pohjoismaalaisuus ja suomalaisuus ovat nousseet esille. Suomen poliittinen "neutraalisuus" on haluttu rinnastaa Holkerilta odotettuun tasapuolisuuteen suhteessa albaaneihin ja serbeihin.
Sen on arveltu olevan vain hyväksi, ettei esimerkiksi Pohjois-Irlannissa ansioituneella Holkerilla ole kokemusta Balkanilta.
Serbit odottavat YK:n päätöslauselman 1244 kirjaimellista toteuttamista. Se tarkoittaa heidän näkökulmastaan Kosovon serbien aseman vahvistamista ja sen varmistamista, ettei Kosovoa päästetä liukumaan Serbian autonomisen maakunnan asemasta kohti itsenäisyyttä.
Holkerista onkin toivottu vastavoimaa YK-hallinnon (Unmik) edelliselle johtajalle ja YK:n pääsihteerin erityisedustajalle Michael Steinerille. Häntä pidettiin Serbiassa albaanimielisenä hallitsija-byrokraattina, joka liu´utti Kosovoa irti Serbian muodollisesta hallinnasta.
Saksalaista Steineria pidettiin Belgradissa Unmikin tähänastisten johtajien pohjanoteerauksena, joka jopa esiintyi julkisuudessa albaaninaiskumppaninsa kanssa.
Kosovon albaanit ovat ehkä enemmän odottavalla kannalla, mutta toivovat, että Holkeri myötävaikuttaisi maakunnan itsenäisyyteen johtavaan kehitykseen.
Kosovon Nato-vetoiseen rauhanturvaoperaatioon Kforiin suhtaudutaan Serbiassa sen sijaan selvästi neutraalimmin kuin epätasapuolisuudesta tähän asti haukuttuun Unmikiin.
Vaikkei Kosovon serbien turvallisuustilannetta pidetä Belgradista katsellen tyydyttävänä, niin Kfor on säästynyt pahalta arvosteluryöpyltä. Kfor-joukkojen näkyvän läsnäolon jatkumista pidetään ehdottoman välttämättömänä Kosovon serbien ja serbievakkojen kannalta.
Serbiassa ei nähdä myöskään suotavana, että Kosovon hallintoinstituutiot siirtyisivät nykyisellään kokonaan paikallisten käsiin. Evakkojen paluumuuttoa pidetään edelleen liian vähäisenä. Esimerkiksi maakunnan muutenkin vähäiset työpaikat ovat etupäässä albaanien hallussa.
Belgradilaisen käsityksen mukaan monietnisen yhteiskunnan rakentaminen Kosovoon on hyvin pitkässä kuusessa ellei mahdotonta.
Serbian ja Montenegron murhattu pääministeri Zoran Djindjic ehti joka tapauksessa ehdottaa, että Belgradin ja Pristinan eli serbivaltion ja sen maakunnan albaaniedustajien välillä pitäisi nopeasti aloittaa dialogi, koska olisi liian vaarallista odotella pitempään.
Serbiehtojen mukaan reilusti yli 200 000 pakolaisen paluulle on rakennettava lisää puuttuvia edellytyksiä. Samaten olisi selvitettävä niiden yli tuhannen kosovolaisen serbin kohtalo, jotka ovat kadonneet sittemmin Haagiin toimitetun Slobodan Milosevicin vetäydyttyä Naton pommitusten alta.
Djindjic oli taipuvainen jakamaan Kosovon kahteen, samat oikeudet omaavaan etniseen osaan - mutta osana Serbiaa ja Serbian-Montenegron valtioliittoa.