Serbia jatkaa maana ilman presidenttiä. Kolmaskaan vaaliyritys ei tuottanut tulosta. Äänestysvilkkaus jäi kauas alle vaaditun 50 prosentin tason, ja niinpä tulos jälleen mitätöitiin. Varsinainen yllätys se ei enää ollut kenellekään.
Yllätys sen sijaan oli, että vaaleissa eniten ääniä sai epävirallisten laskelmien mukaan äärikansallinen ehdokas Tomislav Nikolic, joka on ajatuksineen lähellä Haagin sotarikostuomioistuimessa syytettynä olevan Jugoslavian entisen presidentin Slobodan Milosevicin linjoja.
Näin ollen presidentinvaalit olivat kaksinkertainen epäonnistuminen niille, jotka toivovat demokratian vakiintumista Serbiassa. Tuloksen mitätöiminen jättää maahan yhä eräänlaisen poliittisen poikkeustilan, ja äärikansallisen ehdokkaan menestys puhuu kasvavasta tyytymättömyydestä.
Presidentin merkitys on kuitenkin enemmän symbolinen kuin poliittinen, ja varsinaisesti Serbian politiikan ilmapuntari on vuodella aikaistetuissa, joulukuussa pidettävissä parlamenttivaaleissa. Niiden läheisyys ja tärkeys söi sekin mielenkiintoa presidentinvaaleista, joita käytettiin lähinnä puolueiden mielipidemittauksena ja vaalitaktikoinnin välikappaleena - kaksi oppositiopuoluetta kehotti suoraan äänestäjiä jättämään vaalit väliin.
Serbia elää jatkuvaa poliittista kriisiä, sen demokraattiset instituutiot ovat heikkoja ja väestö tyytymätöntä. Presidenttiä ei saada valituksi, ja pääministeri murhattiin maaliskuussa. Kestävän tulevaisuuden avain maalle voi olla vain lähentymisessä muuhun Eurooppaan, mutta äärikansallisen ehdokkaan kannatus presidentinvaaleissa kertoo, että toisenkinlainen kehitys voi olla mahdollinen. Lähestyvät parlamenttivaalit ovat paljon vartijana.