EU:n ei pidä tinkiä Serbialle asetetuista jäsenyysneuvottelujen ehdoista. Serbian tulee toimittaa sotarikollisensa ensiksi Haagin tuomioistuimeen.
Jo vuosikymmen sitten päättyneellä Jugoslavian hajoamissodalla on pitkät varjot. Asia on viime kuukausina noussut konkreettisesti esiin, kun Serbia ja Kroatia ovat pyrkineet lähentymään Euroopan unionia.
Kroatia sai jäsenyysneuvottelut käyntiin viime vuoden lopulla, kun se osoitti lopulta tekevänsä kaikkensa saadakseen kiinni omat sotarikosepäiltynsä. Serbialle asia on ollut paljon vaikeampi. Unioni katkaisi lähentymisneuvottelut Serbian kanssa toukokuun alussa, koska sotarikoksista syytettyä serbikenraalia Ratko Mladicia ei ollut pidätetty määräaikaan mennessä. Tuolloin EU totesi, että laajentumisneuvotteluja voidaan jatkaa heti kun Mladic on tuotu Haagiin sotarikostuomioistuimeen. Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa muun muassa tuhansien ihmisten joukkomurhasta vastuun kantava kenraali on yhä pakosalla, todennäköisimmin juuri Serbiassa. Pääministeri Vojislav Kostunica pyrki viime viikolla vakuuttamaan EU:n tärkeimmät päättäjät esittelemällään toimintasuunnitelmalla, jonka perusteella Mladic on määrä saada sotarikostuomioistuimeen.
Puheenjohtajamaa Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja piti tapaamista myönteisenä ja rakentavana: Serbian johdolla on Tuomiojan mukaan aito pyrkimys täyttää velvoitteensa. Suunnitelma ei vakuuttanut samaan tapaan Haagin pääsyyttäjän Carla del Pontea. Pääsyyttäjän toimiston esittämän arvion mukaan Serbia ei vieläkään tee täyttä yhteistyötä tuomioistuimen kanssa. Samoilla linjoilla oli myös EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn.
Vaikka unioni pyrkii esiintymään Serbian suuntaan yhtenäisenä, osa jäsenvaltioista haluaisi osoittaa joustavuutta ja suurempaa valmiutta jatkaa yhteistyöneuvotteluja jo ennen kuin Mladic on toimitettu Haagiin. Kantaa perustellaan sillä, että jyrkkä suhtautuminen Serbiaan voi vahvistaa sen kansallismielisten radikaalien asemaa. Myönteisemmän suhtautumisen taas arvioidaan tukevan Serbian tämänhetkistä maltillista johtoa.
On totta, että Serbian johdon liikkumavara on kotimaassaan tällä hetkellä ahdas. Serbian kansallista ylpeyttä koetellaan jumissa olevien EU-neuvottelujen ohella Kosovon-kysymyksessä. Albaanienemmistöinen, mutta serbeille historiallisesti lähes pyhä Kosovo vaatii presidentti Martti Ahtisaaren vetämissä neuvotteluissa täyttä itsenäisyyttä, minkä toteutuminen näyttää jopa todennäköiseltä. Serbiassa monen sankarina pitämän Mladicin luovutus luultavasti lisäisi serbinationalistien kannatusta ja kaunaa länttä kohtaan. Sitäkään EU:ssa ei mielellään nähdä. Serbia on Balkanin avainvaltio, jonka yhdentymisellä muuhun Eurooppaan on kieltämättä suuri merkitys. Sinänsä porkkana ja keppi -taktiikka on taitavaa politiikkaa.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoitti viime viikolla nettipäiväkirjassaan, että Serbialle asetetut velvoitteet eivät ensi sijassa ole kansainvälistä yhteisöä, vaan sitä itseään varten. Niihin myöntyminen on Tuomiojan mielestä tärkeää, jotta Serbiasta voisi tulla avoin demokratia, joka on käynyt läpi myös lähihistoriansa pimeimmät vaiheet.
Yhäkin on tarpeen, että kansainvälinen yhteisö, käytännössä juuri Euroopan unioni, pitää tiukasti kiinni asettamistaan vaatimuksista. Täyden yhteistyön vaatimisesta Haagin tuomioistuimen kanssa ei pidä luopua. EU kävisi kauppaa perusarvoillaan, jos se tekisi toisenlaisen päätöksen. Ne perusarvot pitää serbialaistenkin sisäistää.