Jugoslavian rauniot eivät lakkaa savuamasta. Serbia on ajautumassa pääministeri Zoran Djindjicin salamurhan jälkeen arvaamattomaan tilaan. Maa on pahimmassa poliittisessa kriisissä sitten Slobodan Milosevicin kukistumisen. Maassa ei ole kansan valitsemaa presidenttiä eikä pääministeriä.
Serbia yrittää ponnistella kohti eurooppalaista demokratiaa. Kovin vaikeaa se on ollut ja on. Länsimielisen pääministerin murha voi suistaa maan pahaan valtataisteluun, jonka lopussa häämöttää autoritaarisesti hallittu serbinationalistinen valtio. Tai sitten Djindjicin salamurha yhdistää poliitikot ja kansan ponnistelemaan kohti demokratiaa ja tekemään lopun maata hallitsevista rikollisliigoista.
Djindjic oli kiistelty poliitikko, joka oli kansainvälisen yhteisön suosiossa, mutta samalla hyvin epäsuosittu omiensa joukossa. Djindjic yritti lähestyä läntistä yhteisöä mahdollisimman nopeasti ja tehdä Serbiasta poliittisesti ja taloudellisesti luotettavan ja sivistyneen neuvottelukumppanin. Hän myös takasi sen, että taloudelliset avustuskanavat lännestä ovat pysyneet avoinna.
Salamurhan jälkeen niin puolueet, poliitikot kuin kansalaisetkin ovat korostaneet, ettei Djindjicin ajama suuntaus saa missään tapauksessa pysähtyä, vaan taistelua rikollisuutta vastaan on jatkettava. Ehkä murha lopultakin pakottaa Serbian ymmärtämään, että Slobodan Milosevicin aikaan ja hallitsemistapaan ei ole enää paluuta.
Alamaailma sai lujan otteen yhteiskunnasta Slobodan Milosevicin valtakaudella Jugoslavian kärsiessä taloussaarrosta 1990-luvun sotavuosina. Erityisen läheiset suhteet rikollisjärjestöillä oli salaiseen poliisiin. Pääministeri Djindjicin väitetään tehneen sopimuksen rikollisliigojen johtajien kanssa Milosevicin syrjäyttämisestä, minkä vuoksi alamaailmalla olisi ollut Serbiassa enemmän valtaa kuin maan hallituksella.
Kansainvälinen yhteisö painosti Djindjicin hallitusta järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Paljon saatiin jo aikaan. Sisäministeri vaihdettiin ja poliisivoimia puhdistettiin. Djindjic aloitti järjestelmällisen kampanjan kitkeäkseen järjestäytyneen rikollisuuden talouselämästä ja hallinnosta. Seuraavaksi Djindjicin tarkoituksena oli ryhtyä puhdistamaan oikeuslaitosta.
Milosevicin kaatumisen jälkeen on murhattu kymmeniä mafiosoja ja poliitikkoja. Viime aikoina taistelu vallasta on kiihtynyt, kun valtion yritysten yksityistämisohjelma on edennyt. Serbian hallitus on nimennyt murhaan syylliseksi poliisin erikoisjoukkoyksikön päällikön Milorad Lukovicin johtaman rikollisryhmän. Tästä huolimatta ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että taustalla olisi myös poliittisia syitä ja kostoa Milosevicin luovuttamisesta Haagin sotarikostuomioistuimeen.
paakirjoitus@kaleva.fi