Belgrad Analyytikot sanovat, että Serbian hallituksella on suuri pääoma hallussaan: menestyksellinen taistelu vahvaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, ettei sen lonkeroiden syvyyttä oltu osattu edes aavistaa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman poikkeustilaa, jonka kansalaiset yleisesti hyväksyivät välttämättömänä toimenpiteenä.
Se, että hallitus onnistui nopeasti tiivistämään rivinsä on aikaansaanut sen, että kansalaisten nykyvaltaan kohdistuva luottamus on alkanut palautua, vaikka se ei yllä lähellekään sitä lähes euforian kaltaista olotilaa, joka vallitsi Milosevicin kaatamisen jälkeen lokakuussa 2000.
Mitä 42 päivää kestäneen poikkeustilan jälkeen? Onko kiirastulesta seurauksena puhdistuminen? Onko yhteiskunta nyt terveempi? Nämä ovat kysymyksiä, joihin aletaan vaatia vastausta, kun elämänkulku alkaa mennä tavallisempaan suuntaan.
Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä: järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu ei saa pysähtyä nyt saavutettuun, vaan sen on jatkuttava ennen kaikkea talousrikoksien selvittämiseksi.
Epämääräisin keinoin äkkirikastuneet on saatava vastuuseen. Mielipidekyselyt osoittavat, että suurimmat epävakauden lähteet valtiossa ovat korkea sosiaalinen tyytymättömyys, suuri epäluottamus instituutioihin, korkea valmius ratkaista ongelmia insituutioiden ulkopuolisin keinoin, radikalismin nousu ja korkea lännenvastaisuus.
Mielipidetiedustelut kuitenkin osoittavat, että poikkeustilan aikaiset saavutukset ovat vähentäneet kaikkia näitä tensioita sosiaalista tyytymättömyyttä lukuunottamatta.
AY-liike vaatii
keskustelua
Elintasokysymykset ovat kaksi ja puoli vuotta sitten tapahtuneen vallanvaihdoksen jälkeenkin jääneet dramaattisten tapahtumien vuoksi taka-alalle, mistä yhtenä mittarina on 156 euron keskipalkka, kun se esimerkiksi ex-Jugoslaviasta 90-luvun alussa irrottautuneessa Sloveniassa on jo lähes 700 euroa.
Ammattiyhdistykset ovat ilmoittaneet, että ne tulevat luopumaan suurprotestien järjestämisestä (mihin tuli keskeytys poikkeustilan aikana) vain siinä tapauksessa, että hallitus ryhtyy kiireiseen sosiaaliseen dialogiin ammattiyhdistysten kanssa työntekijöiden elintason ja aseman parantamiseksi.
Epäluulo länttä ja sen tarkoitusperiä kohtaan on ollut suurta. Varsinkin pommitukset keväällä 1999 aiheuttivat suuren tuhon myös abstraktisesti ihmisten mielissä. Mielipidemittauksessa lännenvastaisuuden indeksi oli joulukuussa yli seitsemän (maksimin ollessa 10), toisaalta vastustus yhteistyötä kohtaan läntisten maiden kanssa on alhainen (hieman yli kaksi), mikä voidaan tulkita tavalla, joka Milosevicin aikana ei olisi ollut mahdollista: ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä, jotta kyettäisiin yhteistyöhön, jos on löytynyt yhteinen intressi.
Niin Serbian kuin Serbia ja Montenegron hallitukset ovat sanoneet valtion prioriteettien olevan selviä: mukaantulo eurooppalan integraatiossa lopullisena päämääränä EU vuoden 2010 paikkeilla. Paluu "eurooppalaiseen kotiin" Euroopan neuvoston jäsenyyden kautta merkitsi ensimmäistä merkkipaalua tällä tiellä , jossa toisena pylväänä pidetään rauhankumppanuutta. Sen jäsenyyden katsotaan olevan saavutettavissa jopa tämän vuoden loppuun mennessä.
Monia ehtoja on jo täyttymässä: armeijan uudistamiselle ei ole esteitä, reformeja kohtaan on luotu myönteinen ilmapiiri armeijan omassa piirissä, joka koskee myös armeijan siviilikontrollia ja miesvahvuuden vähentämistä 50 000 henkilöön.
Suurin este on Haagin kansainvälinen tuomioistuin, jonka vaatimusten täyttäminen on osoittautunut hyvin ongelmalliseksi: kaikki maan johtoon kuuluvat ovat ehdottomasti kieltäneet, että kenraali Mladic, jota Tribunaali eniten tavoittelee, olisi Serbia ja Montenegron alueella.
Natoa ja Rauhankumppanuutta kohtaan tunnetaan paljon suurempaa epäluuloa kansalaisten keskuudessa kuin valtaapitävissä piireissä: se mielletään Yhdysvaltain instrumentiksi, jolla Serbiaa pyritään alistamaan ja johon liittyminen merkitsee identiteetin kadottamista.
Suuret haasteet
edessä
Serbialla on edessään suuria haasteita: oikeuslaitos on uudistettavana, poliisi- ja armeijareformi pitää toteuttaa, koululaitos on uudistaa, mediaviidakkoon (yli tuhat rekisteröimätöntä tv- ja radioasemaa) pitää käydä käsiksi lujin ottein samalla kuitenkaan loukkaamatta tiedotuksen vapautta. Hallituksen täytyisi pitää hyvää huolta poikkeustilan aikana järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa taistelussa hankkimastaan luottamuksen pääomasta, jotta se ei murenisi poliitikkojen keskinäisten riitojen vuoksi kuten niin usein on tapahtunut v. 2000 lokakuun jälkeenkin.