Käsittämättömiin julmuuksiin Jugoslavian hajoamissodissa 1990-luvulla syyllistyneestä Serbiasta tuli syystäkin kansainvälinen hylkiö. Sen jälkeen Serbia on käynyt sisäistä suuntataistelua eristäytymisen ja avautumisen välillä.
Valinnan osumisesta jälkimmäiseen saatiin uusin näyttö keskiviikkona. Serbian parlamentti tuomitsi Srebrenicassa 1995 tapahtuneen, jopa yli 8 000 Bosnian muslimin teurastuksen sekä esitti osanottonsa ja anteeksipyyntönsä uhrien omaisille.
Sotarikoksen tuominnut päätös on rohkea askel sisäpoliittisesti. Samalla se on rohkaiseva merkki vahvistuvasta tahdosta tehdä tiliä lähimenneisyyden kanssa. Nykyjohto haluaa ottaa Serbialle kuuluvan paikan kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin jäsenenä. Se ymmärtää, ettei paikan ottaminen ole mahdollista ilman tämänkaltaisia vaikeita päätöksiä.
Helppoa se ei ollut nytkään. 250-jäsenisestä parlamentista 127 eli vain kaksi tarvittua enemmän äänesti päätöslauselman puolesta, 13 tuntia kestäneen keskustelun jälkeen. Vastaan äänesti 21 edustajaa. Useimmat päätöslauselmaa vastustaneista radikaaleista kansallismielisistä eivät sentään iljenneet äänestää vastaan, vaan poistuivat istuntosalista.
Kansainväliset tuomioistuimet ja useimmat valtiot ovat tuominneet Srebrenican verilöylyn kansanmurhaksi. Hyväksyttykin päätöslauselma on silti paljon parempi kuin ei mitään, sillä vielä pidemmälle menevälle kannanotolle olisi tuskin saatu enemmistöä. Verilöyly oli joka tapauksessa kiistatta kansanmurha.
Serbialla on päätöksestä huolimatta vielä taivallettavaa kohti kansainvälistä salonkikelpoisuutta. Euroopan komission edustajat viittasivatkin siihen, että Serbian on tehtävä "täyttä yhteistyötä" Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ehtona Serbialle EU-ovea avaavan lähentymissopimuksen teolle.
"Täysi yhteistyö" tarkoittaa etenkin Bosnian serbien sotilasjohtajan, kenraali Ratko Mladicin pidätystä ja luovuttamista Haagiin. Parlamentti vaatikin Mladicin pidätystä. Toivottavasti parlamentin päätöslauselma auttaa viimeinkin "löytämään" arvattavasti kotimaassaan piileksivän Mladicin.
Ulkomaailmankaan omatunto ei ole puhdas. Srebrenica oli tuolloin YK:n suojelualuetta. Hollantilaisjoukot eivät pystyneet estämään toisen maailmansodan jälkeen pahinta verilöylyä Euroopassa, kun YK ei saanut vahvistetuksi joukkojaan ja luopui serbiasemien ilmapommituksista serbien uhattua tappaa panttivangeiksi ottamiaan YK-sotilaita.
paakirjoitus@kaleva.fi