Pääkirjoitus

Serbia on oi­keal­la tiellä

Sunnuntaina pidettyjen parlamenttivaalien jäljiltä ei Serbian uuden hallituksen muodostaminen ole helppoa.

Sunnuntaina pidettyjen parlamenttivaalien jäljiltä ei Serbian uuden hallituksen muodostaminen ole helppoa. Mutta oleellista on muistaa, että ongelmat voisivat olla paljon suurempiakin.

Vaalit olivat täysin vapaat, mikä jo on suuri saavutus maalle, jonka demokratia on pitkään ollut kyseenalainen. Nyt ei vaalituloksessa ole mitään epäselvyyttä.

Toinen selkeästi myönteinen piirre on, että uudessa parlamentissa enemmistö on eurooppalaisina pidettävien puolueiden käsissä. Vaikka niiden väliset yhteistyöneuvottelut olisivat vaikeita, maahan on muodostettavissa hallitus, joka jatkaa lähentymistä Euroopan unioniin.

Äärikansallismielinen radikaalipuolue sai äänistä vajaat 30 prosenttia ja pysyy tällä tuloksella parlamentin suurimpana ryhmänä. Serbian historiaan ja ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen nähden tulos on ymmärrettävä. Monet ulkomaailman sotarikollisina pitämät hahmot ovat kansallismielisten serbien silmissä sotasankareita. Lisäksi Serbia on juuri "menettämässä" Kosovon, vaikka tosiasiassa näin vain tunnustetaan jo tapahtunut kehitys.

Tällä kannatuksella radikaalipuolue kuitenkin vain koteloituu äänekkääksi oppositioksi, sillä hallitusvastuuta varten se ei löydä liittolaisia. On turvallista olettaa, että Kosovo-keskustelun myötä äärikansallisten kannatus on nyt korkeimmillaan, ja he jäivät silti selvästi vähemmistöksi.

Tältä pohjalta Serbia voi jatkaa hidasta tietään kohti muun Euroopan yhteyttä. Ensi viikolla Martti Ahtisaari antaa odotetun ja vaalien vuoksi lykätyn Kosovo-esityksensä. Tuolloin Serbiassa tuskin vielä on toimivaa hallitusta. Ajoitus on taitava, sillä vastuu Kosovon menetyksestä ei näin tulisi uuden hallituksen niskoille.

Serbian oloja ei voi sanoa vakaiksi ennen kuin hallitus on olemassa ja ennen kuin reaktiot Ahtisaaren Kosovo-esitykseen on nähty. Todennäköisin oletus kuitenkin on, että maa saa toimivan ja eurooppamielisen enemmistöhallituksen.

Serbialta odotetaan paljon nykyistä parempaa yhteistyötä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa, mutta EU:lla on oltava myös jotain tarjottavaa sille. Myönteisen kehityksen kannusteeksi tarvitaan näkemys siitä, että jäsenyys unionissa on joskus aidosti mahdollinen.

Unionilla on vastuu siitä, ettei ovia lyödä lukkoon. On vaikea motivoida ketään täyttämään jäsenyyskriteereitä, jos eurooppalainen keskustelu muuttuu pitämään laajentumista rasitteena.

paakirjoitus@kaleva.fi