Belgrad Serbian parlamenttivaaleista on kulunut yli kaksi kuukautta. Historian yhtenä haastavimpana hetkenä maalla ei ole hallitusta vielä edes näköpiirissä.
Hallituksen muodostamista yrittävät puolueet ovat päässeet yksimielisyyteen viidestä periaatteesta. Kosovon tulee jäädä Serbiaan, Haagin Tribunaalin yhteistyö on saatava päätökseen pidättämällä ja luovuttamalla sotarikoksista syytetyt, SAA-neuvottelut EU:n kanssa pitää saada jatkumaan, maan talouden tulee kehittyä ripeästi ja rikollisuutta sekä korruptiota vastaan tulee käydä tehokasta taistelua.
Kaksi pääpuoluetta - presidentti Boris Tadicin johtama Demokraattinen puolue ja pääministeri Vojislav Kostunican johtama Serbian demokraattinen puolue - eivät kuitenkaan pääse yksimielisyyteen tärkeimpien ministeripaikkojen jakamisesta. Nämä ovat Serbian tapauksessa sisäasiain-, oikeus- ja puolustusministeriöt. Viimeksi mainittuun kytkeytyy myös armeijan pääesikunnan komentajan virka.
Koska poliisin, armeijan ja tiedustelupalveluiden osuus on ratkaiseva Tribunaalin yhteistyön täydellisessä toteuttamiseksi, vaatii oppositiossa ollut Demokraattinen puolue näitä ministeriöitä itselleen. Se katsoo, että nykyiset hallituspuolueet eivät ole tässä tehtävässä onnistuneet, minkä vuoksi myös SAA-neuvottelut jouduttiin katkaisemaan.
DSS pitää ehdottomasti kiinni siitä, että heidän johtajansa Kostunica jää uudenkin hallituksen johtoon. Hinnaksi DSS on määrännyt kyseisten mahtiministeriöiden haltuunsaamisen. Muita ministerinpaikkoja luulisi riittävän muillekin hallitukseen pyrkiville, sillä ministeriöiden lukua aiotaan nostaa peräti 24:ään.
EU:sta on useaan otteeseen ilmoitettu, että Tribunaali-yhteistyön tehostamiseksi turvallisuuspalveluissa tarvitaan kovaa tuuletusta, mihin pääministeri Kostunica on ärtyisästi vastannut, ettei Brysselin tehtävänä ole muodostaa hallitusta Serbiaan, vaan se tehdään Belgradissa ja tulevassa hallituksessa tulee olla puolueiden välillä selkeä vastuualueiden jako.
Pääministeri Kostunicaa, jonka aikoinaan katsottiin olevan ainoa henkilö, joka saattoi vaaleissa kaataa Slobodan Milosevicin, minkä hän tekikin, syytetään paikalleen jähmettymisestä ja haluttomuudesta suostua kompromisseihin.
Talousmiesten puolueen G17 Plus´an johdossa oleva, otteiltaan ripeä Mladjan Dinkic, joka havittelee uudelleen haltuunsa valtiovarainministerin paikkaa, on tehnyt parhaansa toimiakseen välittäjänä näiden kahden vahvaa epäluuloa toisiaan kohtaan tuntevan puolueen välillä.
Taustalla häämöttää vielä todellisena mörkönä mahdollisuus, että pääministeri Kostunica liittoutuisi lopulta äärimielisten radikaalien kanssa. Tämä merkitsi Serbialle varmaa eristykseen joutumista.
Samanlaista vaaraa merkitsisi myös jatkuvasti väläytetty uusien vaalien mahdollisuus, mikä toteutuessaan johtaisi poliittisen ja institutionaalisen kriisin pitkittymiseen koko kuluvan vuoden ajaksi. Tästä olisi seurauksena uusi lykkäys EU-prosessissa, Tribunaali-yhteistyössä ja tämä kaikki äärimmäisen kriittisenä aikana, jolloin päätetään Kosovon kohtalosta.